Takani on yli vuosi nomadiutta. Pakkaamista, purkamista, siirtymätaipaleita ja aikataulusumplintaa. Itse valittua sekä haluttua elämää. Minun pakkaillessa, purkaessa ja paikkaa vaihtaessa, on monen iloisen viesti odottanut kärsivällisesti vastausta.

Jopa niin kauan, että puseroni sisällä tuntuu kiusalliselta. En kirjoita pölyisistä velvollisuuksista, vaan hauskoista, tunteellisista, iloisista ja merkityksellisistä viesteistä, joihin HALUAN vastata.

Pyöräretkellä Ahvenanmaan punaisilla teillä vastaamattomat viestit ryhtyivät pommittamaan terävästi. Soimasivat: ”Pitäisi olla tangon sijaan näppäimistön ääressä! Miksi et eilen venyttänyt iltaa ja vastaillut?”

Maisema oli pakahduttava. Harmitus salpasi hengitystä. Mutta onneksi vain hetken. Aurinkoisessa satulassa ryhdyin kirjoittamaan postikortteja vastauksiksi. Jotta ehtivät Manner-Suomeen ennen minua, lähetän niistä jokaisen nyt blogin muodossa.

5. helmikuuta 2020, Storberget
Hei Helena K!

Kiitos kauniista kutsusta, jota olet kärsivällisesti roikottanut avoimena kuukausien ajan! Juuri nyt kaipaan erityisesti sinun vahvaa, eteenpäin katsovaa energiaasi ja hilpeitä juttutuokioita, joiden jälkeen koen, että ihan kaikki on mahdollista! Vaikkapa tuollainen kortin jääpatsas, jota en ollut uskoa todeksi siihen polulla törmätessäni.

Toivottavasti jaksat pitää kutsun voimassa vielä tovin. Älkääkä menkö jäälle ennen kuin olen ehtinyt opastamaan hieman jäänlukua!
Kirjoitan pian lisää!

Iloisesti ikävöiden
Terhi

31.tammikuuta 2020, Ramsholmen
Hei Monica ja Sanna!

Voi miten aika karkaileekaan! Joulukuu tuli ja meni emmekä vieläkään ole päässeet yhteisen pöydän ääreen.

Ahvenanmaalla pyöräillessäni mietin, missä mahtoivatkaa olla ne pieni ja suuri keltainen talo, joiden edessä jollain hilpeällä kevätleirillä poseerasimme. Muistatteko te? Keltaisia enemmän Ahvenanmaalla on sieviä punaisia puutaloja, joita katselin ihastuksesta huokaillen. Mietin, voisinko minäkin joskus asua tuollaisessa? Vain havahtuakseni: Minähän OLEN muuttamassa pieneen punaiseen taloon!

Toivottavasti näemme pian! Täytynee kaivaa jostain ne vanhat valokuvat.

Metsäntuoksuisin terveisin
Tepu

3. helmikuuta 2020, Getaberget

Hei Tarja!

Niin mukavia viestimme elämän kiemuroista joulukuussa. Olet ollut mielessä. Kirjoittelen sinulle, kunhan saan muuttopölyn laskeutumaan.

Serkkuterveisin
Terhi

3. helmikuuta 2020 Getaberget, näköalatorni

Inspiroiva yhteistyökumppani!

Kiitos valtavan hauskasta tapaamisesta. Sen jälkityöt ovat minulla vielä kesken. Retkireissu Ahvenanmaalle avasi mukavasti uusia näköaloja ja ajatuksia. Vastailen pian tuorein ajatuksin!

Saaristoluontoterveisin
Terhi

4. helmikuuta 2020, Maarianhamina
Hei Touko!

Riemukas kiitos kutsusta! Kyllä, tulen kylään! En vielä helmikuussa. Nauti siellä talvesta ja lumesta! Ahvenanmaalta löysimme vain ripauksellisen kaunista kuuraa.

Reissuterveisin
Terhi

4. helmikuuta 2020, Herrö

Moi Anna!

Kiitos kannustavasta viestistä! En vielä lähde tähän tarjoukseen mukaan, mutta jotain helmeä me vielä teemme yhdessä – ihan varmasti. Ennen kuin löydämme oikean helmen, saamme avata monta simpukkaa.

Terveiset liikuttavalta lomalta
Terhi

4. helmikuuta 2020, Herrö

Moi Auli!

Leipäjuurikoulu on vielä pitämättä, enkä ihan hetkeen saa tätä ihanuutta survottua mihinkään saumaan. Leipäjuurikoulusi alkaakin siis etäjaksolla!

Oletkohan koskaan melonut Ahvenanmaalla? Jos et, korjaathan tämän virheen maailmasta pian! Reissulla sain nauttia luontoa tuntevan aktiivimelojan seurasta. Hän on miehensä kanssa yhdistänyt melontaan kurtturuusukartoitusta ja monenlaista muuta hyödyn huviin punovaa luonnontutkimusta. Tällä retkellä löysimme rantavallin, joka ei ollut perinteisen rakkolevän muodostama, vaan harvinaisemman punalevän tuotos. Niin – ja se kompassikin on vielä etsimättä! Samallahan voisi kartoittaa hieman kurtturuusuja…

Meriterveisin
Terhi

2nd February 2020, Nåtö
Hi Hanna!

How happy I was to read that you feel the same – something in the East is calling both of us, the silence, the roots, the rural lifestyle.

The Carelian colors are black and red and so are the colors in this postcard. Mysteries of winter has turned this normally blue and green flower into something else.

Hope to see you soon!

Best regards
Terhi

31. tammikuuta 2020 Ramsholmen
Moi Terho!

Sun ansiosta mulla oli Ahvenanmaalla mukana markkinoiden paras takki. Kiitos avusta takkihankinnassa sekä kivasta viestistäsi.

Tällä reissulla sain nauttia hurmaavan luonnontuntijan seurasta. Oletkohan sinä osannut jo kurkistaa limasienten ja kääpien ihmeelliseen maailmaan? Mulle avautui ihan uusi maailma! Ensi kesä mennee metsäjuoksentelujen sijaan kantojen ääressä kontatessa – niin kiinnostavia uusia juttuja opin näkemään! Näiden pienten ihmeiden nimetkin ovat hykerryttäviä: liuskahytykkä, patinanastakka, hytyrypykkä ja ryppynahakka. Kuvassa raidankeuhkojäkälä. Kurkkaapa seuraavalla lenkilläsi maatuneita runkoja oikein läheltä!

Terveiset ihmeiden ääreltä
Terhi

6. helmikuuta 2020, Maarianhamina

Iloisesti porisevat ja polskivat aamu-uintikaverit, olitte tänään tiiviisti mielessä, kun kävimme uimassa Maarianhaminan uimahallissa!

Kuntoradalle laskeutui kanssamme kaksi eläkeikään asti elämää kokenutta kaunotarta. Kikattivat kuin pikkutytöt ja kauhistelivat + 27 °C veden kylmyyttä! Onhan meillä tuollaista yhdessä vielä silloinkin, kun lähestymme sataa? Altaan päädyssä toinen sanoo toiselle: ”Täytyykö elää näin vanhaksi tajutakseen asioita?” ARGH – olin toivonut, että 46-vee riittäisi, mutta EI!

Aurinko heilutteli sateenkaarenvärisiä köysiä altaan pohjassa. Vesi oli kevyttä.

”Tämä on pirun hienoa!” tuumasi hylkeenniskainen mies uimavalvojalle.

Vesiliukumäenlasku osui suoraan riemusuoneen ja monenlaiset kuplat sekä suihkut hieroivat pyöräilypäivien jäykkyydet mereen.

Mutta suurenmoisin helmi oli vielä kokematta: auringossa kylpevä ulkoallas heitti minut mielen katapultilla suoraan Islantiin!

Pitäkää hyvä aamuperinne iloisena ja elossa!

Krooliterveisin
Terhi

2. helmikuuta 2020, Nåtö
Hei Kummipoika!

Olen pahkamaisen pahoillani, kun en pystynytkään pitämään uuden kätkön paljastusaikataulusta kiinni. Uusi mysteeri on jo taskussani ja vihje saapuu ihan pian.

Toivon kovasti, että kesälle hahmottelemamme retki Korouomalle toteutuu! Löytyisiköhän sieltä kääpiä, pahkoja tai limasieniä?

Iloista, pian koittavaa hiihtolomaa!
Terhi

3. helmikuuta 2020 Getaberget
Hei Lukijani! Niin, juuri Sinä!

Näetköhän sinäkin kortin kuvassa etanan? Kalliot, käppyräiset männyt, punaiset tiet ja talot ovat upeita myös tammi-helmikuussa, mutta yhden vinkin haluan sinulle antaa: matkaa Ahvenanmaalle toukokuussa!

Kiersimme tällä reissulla 11 luontopolkua. Lähes jokaisen infotaulussa kerrottiin polun olevan upeimmillaan toukokuussa, kevään kukkien muuttuessa nupuista värimereksi. Muita matkaajia silloin tuskin on ruuhkaksi asti ja vesi on vielä kuulaan kirkasta.

Ehkä saan sinulta postikortin?

Luontoliikkuvin terveisin
Endorfiininmetsästäjä

Lähtipä Ahvenanmaalta matkaan yksi ihan oikea postikorttikin. Sen vastaanottaja saa odottaa viestiäni vielä muutaman päivän.