Kesäkelissä Islannin Länsivuonoilla s/y Auroran kyydissä
Maalis-huhtikuun vaihteen kylmä tuuli vei Islannin Länsivuonoilla matkaavalta pipon päästä, tarjoili vaakalunta ja vauhdilla vaihtelevaa talvisäätä. Huhtikuun alussa Euroopan nurkalle istahti tukeva korkeapaine. Aurora-vene lipui auringonpaisteessa ulos täysin tyyneltä Ísafjörðurin lahdelta kohti Hornstrandirin luonnonpuiston vuonoja.
Maanantai
Kuinka monta lunnia mahtunee tämän niemen kolosiin majailemaan?
Jäätikön lähellä, jäätyneessä vuonossa
Lónafjörðurin vuonossa, vain kahden kilometrin päässä Drangajökull-jäätiköstä, herään outoon ääneen. Heiluvatko kajakit kannella? Ei, on aivan tyyntä. Pehmeä, rahiseva kopina jatkuu epäsäännöllisenä. Kömmin Auroran kannelle katselemaan aamua ja kuuntelemaan haahkojen huhuilua auringonnousussa. Silkkipaperin ohut jää on peittänyt lahden ja sitten kuulen taas äänen. Jäälautat kolahtelevat hitaasti veneen kylkeen ja rahisuttelevat yöksi veneen reunalle unohtuneita rappusia.
Yö jäädytti vuonon. Aamulla jäälautat lipuivat kohti avointa merta. Vene pysyi kiltisti ankkuripaikallaan.
Kuukausien tauon jälkeen saan vihdoin riippumattoni viriteltyä. Keulakannella, auringonpaisteessa katson kahvikuppi ja kirja sylissäni epäuskoisena ympäröivää maisemaa. Näyttää aivan ylimuokatulta mainoskuvalta. Aurinko lämmittää. Tätä hetkeä on vaikea parantaa.
Kirja, jonka sivuilla jännitystä lähivuonossa sekä Ísafjörðurissa.
Hiihtoa Islannissa herkkuhangilla, purjehdusta peltigenualla
Olo on kuin Suomessa, kun kesä on syvin. Voin nukkua kannella, pulahtaa uimaan, juoda aamukahvin auringossa, pestä hampaat ulkona. Muuta en tarvitse kesääni. Paitsi, että olen Islannissa, aivan maan maastohiihtopääkaupungin kupeessa, sukset matkassani.
Lumi, sula meri, lämmittävä aurinko ja vene – yhdistelmä on uskomaton.
Huhtikuusta ennustetaan seudulle kaikkien aikojen lämpimintä. Aivan Ísafjörðurin kupeessa on herkuteltu muutama vuosi sitten täydellisellä puuterilla vielä satunnaisena toukokuun päivänä. Viimeinen takatalvi saadaan kylään perinteisesti lumituiskun kera vielä itsenäisyyspäivänä 17. kesäkuuta. Tämä vuosi tehnee poikkeuksen.
Makuuhuoneeni aamuauringossa
Gýgjarsporshamar, kiipeilijöiden tuttu.
Kylmät yöt pitävät lumen vielä tämän viikon aloillaan. Pakkasen kovettamille hangille ei tarvitse aamulla kiirehtiä, parasta kevätlunta on tarjolla vasta iltapäivällä.
Ensimmäinen vuonosta vuonoon -hiihtoni nousuvaiheessa, endorfiininhöyryinen nousuhumala.
Viimeiset mutkat ennen uuteen vuonoon saapumista.
Kippari kahlaa hakemaan hiihtäjiä.
Hornstrandirilainen hiihtobussi
Tuulettomuus hellii hiihtäjää, mutta purjehtija minussa haluaisi nähdä, miten entinen kilpavene kulkee vuonojen virtauksissa. Moottori saa siirtää meitä halki tummanturkoosien ja -sinisten, peilityynten vesien.
Kaukana ruuhkainen Blue Lagoon, tässä altaassa uiva hylkeet ja haahkat.
Revontulia riippumattoon tarjoiltuna
Herään klo 2.30 kirkkaan kuunsirpin kajastukseen. Luulen vaaleiden pilvenriekaleiden kehystävän kuuta, mutta meneillään onkin komea revontulinäytös. Pitäisikö herättää koko vene katsomaan? Makaan vielä hetken eturivissä esitystä ihaillen. Sitten reposten tanssi onkin ohi. Tähdet jatkavat. Otavan tähtikuvion löytää täällä läheltä maston huippua.
Kuurainen herätys haahkojen huhuillessa.
Olen kuljettanut paksua talviriippumattoani lukuisille reissuille, pakannut ja purkanut käyttämättä, kysyen itseltäni: ”Miksi?” Tämä yö vastasi. Siksi, jotta kuu voisi herättää katsomaan revontulten esitystä, jotta saattaisin herätä kirpeään aamuun ja haahkojen oh-ouuuuh-hämmästelevään ääneen.
Riippumatto paljastaa taas todellisen ongelmansa. Ylös on mahdotonta nousta.
Auroran kippari on äärimmäisen kokenut arktinen purjehtija, mutta myös käsittämättömän taidokas venekokki.
Islannin Länsivuonojen muuttuneet tuulet
Säätila on muuttumassa, olematon vindexi etsii uutta suuntaa. Ilta on tuulinen, yöksi tyyntyy, aamuun heräämme vankkojen puuskien heiluttamina. Pilvet peittävät vuorten huiput. Kippari ja hiihto-opas pohtivat uskaltaako ryhmä lähteä vielä hiihtämään. Tuulen ennustetaan voimistuvan. Ehdimmekö ajoissa kiinni Ísafjörðurin tukevaan laituriin?
Hiihtopäivän suunnitelma: nousu vuonosta vuorelle ja lasku seuraavaan vuonoon. Nousua noin 700 vertikaalimetriä.
Aika kultaa muistot, joskus myös ne, joissa lapsuuden talvien kinokset olivat aina pipoa korkeammat. Luotan tilastoihin, mutta myös alueen kokeneiden kalastajien merimuistiin. He kertovat talvien muuttuneen. Ennen koetut pitkät, tyynet ja kylmät pakkasjaksot ovat nyt vaihtuneet tasaiseen tahtiin saapuviin tuulirintamiin. Lunta on toistaiseksi riittänyt pitkälle kevääseen tätä poikkeuksellista huhtikuuta lukuun ottamatta, mutta säästä on tullut levottomampi. Aivan lähellä on kuitenkin jotain hieman lohdullista: Drangajökull-jäätikkö ei pienene, vaan on jopa hieman paksuuntunut.
Reipas ryhmä kiipeää vielä sukset ja split-laudat jaloissaan yhden vuonon reunan ylös, laskee toisen alas. Paluumatkalla Ísafjörðuriin saamme vihdoin purjeen töihin, koneen sammuksiin ja pääsemme nauttimaan talvisen merituulen kirpeästä kosketuksesta.
Kotimatkalla tuuli löysi meidät vihdoinkin. Saimme keulapurjeen hetkeksi ylös.
Unelma johtaa toiseen. Mitä löytyisi Länsivuonojen länsipuolelta?
Tiesitkö, että Grönlanti on kuin lusikka? Reunoilla jyrkät vuoret, keskellä jään täyttämä kuoppa. Paikallisella kielellä Grönlanti on Kalaallit Nunaat – ihmisten maa.
Veneily vuonoissa ja hiihto vuonosta toiseen oli hyvin salainen ja hahtuvainen haaveeni, jonka toteutumista en oikein vielä usko todeksi.
Aurora-alusta kipparoi arktisten merien kokenut ranskatar, joka on menettänyt sydämensä Grönlannille. Onkohan hänen tarinoitaan kuunnellessa villapaitaani uinut salaa uusi haave?
Alla ämpärillinen simpukoita. Yhdestä näistä löytyi pieni, musta helmi. Ämpärin alla linkkejä, joista toivon olevan iloa ja hyötyä Islantiin matkaaville.
Alukselta poistuessa kulkee kelluva VHF-puhelin aina mukana. Jäisessä vedessä marginaalit ovat pieniä.
Muita tarinoitani Islannista
- Keväinen hiihtoloma Ísafjörðurissa, Islannin Länsivuonoilla
- Hiihtopurjehdus s/y Arktikalla
- Jouluruoka Islannissa – herkullista, jos einarit sen sallivat
- 8 seikkailuhenkistä joululahjavinkkiä islantilaistunnelmissa
Aurora Arktika
Suositukseni Isafjörduriin:
- Dokkan – paikallinen panimo
- Tjöruhúsið – Islannin paras kalaravintola
- Húsið – rentoja musiikin täytteisiä iltoja ja yllättävän hyvää ruokaa. Maista ainakin kalakeitto, päivän kala ja rib eye -hampurilainen
- Gamla Bakaríið – toinen kaupungin maukkaista leipomoista
Miten päästä perille?
- Carpooling – etsi ja löydä kimppakyytejä
- Kimppakyydit Facebook-ryhmä
- Ajantasaiset tiedot teiden aukiolosta
Muista autolla liikkuessa, että tiet ovat kapeita ja levennyksiä harvakseltaan. Vaikka maisema vaatisi pysähtymään, on autolle etsittävä aina riittävä levennys tien sivusta. Sillat ovat usein vain yhdelle autolle riittäviä. Ensin sillalle saapunut on etuajo-oikeutettu. Vaikka navigaattori näyttäisi reitin, täytyy teiden aukiolo tarkistaa aina Road.is-palvelusta.
