Kuukausi sitten luin lumoutuneena Helsingin Sanomien juttua Espoosta Hankasalmelle muuttaneesta miehestä, joka ryhtyi puusuksitehtailijan oppipojaksi. Mikä tarina! Miten kauniita suksia! Joku kuuli ihastuksen huokailuni, koska jo seuraavana päivänä tuttu kysyy: Haluaisitko lähteä Ylläksen 7 Summits -kisaan Ylösen puusuksilla? Joinain päivinä jalat eivät meinaa ylettyä maahan asti!

Suksinikkari Hannu Laitala soittaa ja toteaa: ”Minä teen sinulle millaiset sukset vain haluat.” Viime vuoden 7 Summits -kisan välinevalintani oli hyvinkin toimiva: luistelutyylin latusukset + kokopitkät nousukarvat. Tuntureilta laskeutuminen oli hieman jännittävää ja umpihankiosuuksien kahluu työlästä. Ehkä haluaisin hieman leveämmät, kevyesti kanttaavat ja mäessä ketterämmin kääntyvät iloiset retkisukset? Näin reitinvalinnat voisivat olla hieman enemmän metsiä suosivia ja vähemmän latuja pitkin kulkevia. Ei vauhdikasta, mutta taatusti hauskaa. Päädymme yhteistuumin teräskanttisiin keskeltä 60 mm ja kärjestä 78 mm levyisiin suksiin. Keskelle hickory-puuta pitoa tuomaan, päätyihin suomalaista koivua.

Voiko puusuksien kanssa heilutella moderneja sauvoja vai pitäisikö etsiä rottinkiset?

Ja sitten alkaa odotus. Hannu hikoilee tehtaallaan ja minä ajattelen uusia suksiani ensimmäisenä asiana aamulla ja viimeisenä illalla. Unessa hiihdän suksillani Lahden MM-latuja testaillen. Miltä tuntuu nähdä sukset ensimmäisen kerran? Pettyisimmekö toisiimme vai rakastuisimmeko ensi silmäyksellä?

Vaikka tunturissa onkin tilaa, en uskalla tilata kahta metriä pidempiä hiihtimiä. Hannu kertoo Suomen jakautuvan kutakuinkin Kainuun kohdalta kahtia. Siitä pohjoiseen tilataan pitkiä suksia – jopa yli kolmen metrin mittaisia, etelään vain lyhempiä. Asiaa jälleen yhdelle tilaajalle ihmeteltyään sai Hannu kuulla totuuden Inarin mieheltä: ”Ei täällä kääntyillä.”

Vielä viimeinen kerros tervaa

Tehtaalla löydän Hannun hiomakoneen hyrinän keskeltä. Ilmassa leijuu iloinen tekemisen meininki. Viereisellä penkillä puuta työstää uniikkeja MezoDrums-rumpuja valmistava Markku. Mitä kaikkea maailmanluokan osaamista pienistä suomalaiskylistä löytyykään!?

Seiniin nojailee toinen toistaan kauniimpia eräsuksia, retkisuksia, tunturisuksia. Yritän udella suksinikkarilta puusuksen ydintä. Miksi puusuksi? Onko suksella sielu? Päädymme pohtimaan veneitä. Miksi jotkut vannovat lasikuituisen nimeen, kun toiset seilaavat vain puisilla klassikoilla?

Suksitehtailijan toiveena on, että puusuksi olisi uuden suksiparin hankkijan mielessä yhtenä vaihtoehtona. Ettei marssittaisi automaattisesti kauppaan ja annettaisi myyjän valita paria vaan ensin pohdittaisiin: Millainen hiihtäjä haluaisin olla? Missä hiihdän? Missä haluan hiihtää?

Ja sitten saan vihdoinkin omat sukset käteeni. Miten kaunis voi suksipari olla? Suksinikkari Laitala on valmistanut elämänsä aikana yli 700 paria suksia, muttei koskaan tällaisia. Nämä ovat täysin uniikit, vain minun tunturiseikkailuani varten valmistetut, endorfiininmetsästykseen viimeistellyt sukset. Päätämme näiden edustavan täysin uutta kategoriaa ja nimeämme sukset vapaahiihtosuksiksi. Suksiksi, joilla voi vapaasti hiihtää missä ja millä tyylillä vain.

Pakkaan kaunottaret kyytiini ja kysyn vielä Hannulta, mitä toiveita hänellä on ensimmäisille testiretkilleni. ”Olisin onnellinen, jos saisit ne rikki.”, toivoo hän. Alan kehitys loppui 80-luvulla. Hannun haaveena on kehittää puusuksien valmistusta niin pitkälle, kuin on mahdollista. Vain testihiihtäjiltä saatavan palautteen avulla voi taivaltaa kohti tätä tavoitetta. Lupaan tehdä parhaani. Edessä on viikko Tahkon mäissä ja metsissä. Saa nähdä toteutuuko Hannun toive.

…
Kirjoitus toteutettu yhteistyössä Ylösen suksitehtaan kanssa: Hannu tekee sukset, minä hiihdän ja kirjoitan.

Puusuksiaiheisia linkkejä:
Ylösen suksitehdas
Retkipaikka.fi: Suksenhakuretki Hankasalmelle

Aikaisemmat kirjoitukseni Ylläs 7 Summit -tapahtumasta:
Ylläs Seven Summits – varustevinkkejä ja kamapohdintaa
Ylläs Seven Summits eli 12 tunnin kisa, joka kesti 2 kuukautta