Kaupallinen yhteistyö Rääkkylän kanssa

”Minä poljen, sinä ohjaat, niin kuin tanssi matka käy.
Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.”

Yritän toppuutella päähäni kiipeävää idylliä kesäisestä pyöräretkestä. Mielikuvassa kukat huojuvat, lämmin myötätuuli puhaltaa, renkaat rullaavat ja olo on silkkaa kesähattaraa. Kypärää ja renkaiden paikkaustarvikkeita etsiessäni muistutan mielessäni haaveellisena huojuvaa neiti-kesäheinää pyöräretkien realismista. Luvassa olisi kuitenkin hikisiä hiertymiä ja pohjoista vihmettä.

Saaristo Trail – yksi kuudesta Karelian polut -reitistön herkuista

Vuonna 2019 valmistunut Karelian polut -reitistö on hauska kuuden reitin sikermä Kiteellä, Tohmajärvellä ja Rääkkylässä. Kiteen Talvi Trail on suunniteltu monipuoliseen talvella liikkumiseen, Hutsi Trail ja Pekan Trail heittävät maukkaimmat haasteet maastopyöräilijöille. Parhaiten vaatimattomalla pyörällä kulkevalle soveltuu tämä 43 kilometrin Rääkkylän Saaristo Trail, josta voi helposti muokata omien toiveidensa mittaisen.

Saaristo Trail -reitin karttaan on merkitty kuusi parkkipaikkaa, joista valitsin lähtöruudukseni pohjoisimman, Salpapolun alussa olevan pisteen. Lähistöllä olisi Hakoniemi – Luova Tila, jonka rauhasta sain nauttia parhaita etätyöpaikkoja etsiessäni, mutta nyt käännän pyöräni seuraamaan punaisia tolppia ja Saaristo Trail -viittoja.

Saaristo Trail -reitin varrella on yksi kaivo ja kaksi vedenottopaikka, mutta yhtään virallista kauppaa taikka kahvilaa ei matkalla ole. Jos oma retki osuu sunnuntaille, kannattaa tarkistaa kauppa-auton aikataulu. Miltä kuulostaisi jäätelötauko Pusukopin risteyksessä?

Renkaiden alle osuu monenlaista päällystettä: pieniä metsäisiä hiekkateitä, tuoreen soran pintaansa saaneita lyhyitä osuuksia ja välillä ihan asfalttiakin. Maasto-ominaisuuksia reitti ei vaadi pyörältä eikä kuljettajalta, suuret mäet on säästetty muille reiteille. Kapearenkaisella maantiepyörällä en lähtisi matkaan, en liioin täysin vaihteettomalla, mutta kuulinpa jonkun kiertäneen jopa Tahko MTB -reitin Jopolla, joten kukin valitkoon itselleen mieluisimman kaksipyöräisen tälle letkeän leppoisalle saaristomatkalle.

• Saaristo Trail -kartta
• Pohjoisen Saimaan saariston nähtävyydet ja palvelut kartalla

Maitolaitureita ja maalaisidylliä

Pyörävanhukseni on saanut odottaa liian monta kuukautta yhteisiä retkiä. Nostan repun selkään, nousen satulaan ja koen oloni kotoisaksi. Oman Konani kanssa yhteiset retket alkoivat myöskin saarelta, kun kesällä 2000 kiersimme Ahvenanmaan.

Vain 21 vuotta myöhemmin kuljemme taas saaristoreitillä, mutta nyt ympärillä on sisävesistö, Pohjois-Saimaa. Rytinällä lämmennyt kesä tuntuu avaavan tienpientareille kaiken mahdollisen. Poljen kielontuoksuisten seinämien läpi ja huomaan ensimmäisten metsämansikoiden jo avaavan kukkiaan. Pihojen reunamilla vyöryvät sireenien kukkatertut, joiden tuoksuvanoihin nenäni haluaisi jäädä roikkumaan.

Tienvarsilla on vielä niittykukkia ja taloissa tunnelmaa. Pohdin, olenko kovinkin kesäpäissäni, kun seutu tuntuu niin maalaisidylliltä, mutta en ole ainoa, joka näin on ajatellut.

Elokuvaohjaaja Markku Pölösen Onnen maa -elokuva sijoittuu näihin maisemiin samaisista syistä:”Rääkkylä oli säilynyt parhaiten 60-luvun mallissa. Kivisalmen lavalla ei ollut yhtään graffitia, pist´aitaa oli varmaan satoja kilometrejä, hiekkateiden varsilla maitolaitureita ja vanhoja pihapiirejä. Rääkkylässä tuli kotoinen olo. Lavastajille oli vain vähän töitä, ohjaaja kertoi.” (Koti-Karjala 5.11.2014)

Taidetta ja luontopolkuja Pohjoisen Saimaan saarilla

Voisiko satulakyydillä lähteä taidenäyttelyyn? Saaristo Trail -reitillä kannattaa olla valmiina hyppäämään satulan selästä. Matkan varrella on kolme luonto- / puutaideteosta, joiden materiaalit ovat saarilta löydettyjä ja nyt uuteen käyttöön kierrätettyjä.

Sotahistoriallisen duatlonin saa, kun kävelee ensin kolmen kilometrin mittaisen Salpapolun ja lähtee sitten pyörällä tutustumaan kahteen Oravisalon saaren muistomerkkiin.

Varpasalon saarella on kahdeksan kilometrin mittainen patikkapolku sekä 2,8 kilometrin mittainen luontopolku. Kaikkien saarten polkujen tiedot ja kartat löytyvät täältä.

Pysähdyn hetkeksi patikkapolkujen risteyksissä, mutta päätän jatkaa matkaa satulassa, koska tunnelma on kepeä kuin laulussa.

”Polkupyörän lainasimme
sillä näin me ajellaan.”

Saaristo Trail kulkee maatilan halki

Tulostani on varoitettu jo puhelimitse. Nyt siitä kielivät koirat äänekkäästi emännälleen. Tien varressa oli varoituskylttikin, mutta enhän sitä nähnyt, koska näin vain lehmät. Pian talon emäntä kaappaa minut iloisesti pulisten mukaansa. Paikka ei ole oikea kahvila, vaan minut on kutsuttu kylään. Paikalliseen tapaan pöytä täyttyy tarjoiluista ja tupa turinoista. Lumoudun ja unohdan täysin, että pyöräilystähän tässä piti kirjoittaa.

Niityllä lehmälauma liikehtii levottomasti. Eilen on syntynyt Tarmo ja tänään olisi uusi vasikka luvassa. Pääsen tervehtimään eilisen tulokasta. Aitauksen reunalla makailee aikaisemmin syntynyt Tulppaani. Tarmo huojuu hontelojaloin Tulppaanin viereen ja käyttää kaiken keskittymiskykynsä osuakseen mahdollisimman tarkasti Tulppaanin kylkeen. Pian pensaasta löytyy kanaemo tipuineen. Jatkamme tutkimusretkeä kanaloiden luo. Suurin koskaan näkemäni kukko käyskentelee lempeän näköisenä nuorimpien kanojen aitauksessa. Kahden kanalan värikirjoa ja asukkaiden asteluita voisi jäädä tarkkailemaan viikoksi.

• 

• 

• 

• 

• 

Saan kuulla, etteivät kaikki pyöräilijät aina ilahdu maatilatunnelmasta. Joku on ehdottanut varoituskylttien lisäystä, mutta asukkaat eivät ymmärrettävästi halua elää merkkien keskellä. He asuvat täällä. Samoin kaikki koirat, lehmät ja kanat. Reitti on todellakin suunniteltu kulkemaan maatilan läpi ja mielestäni se on ainoastaan ihastuttavaa. Tässä kohdassa kannattaa hypätä alas satulasta ja kulkea hitaasti pyörää taluttaen, maatilan eläimiä katsellen. Koirat ovat luonteeltaan touhukkaita ja äänekkäitä – eivät kuitenkaan vaarallisia. Jos maatila eläimineen ja hajuineen ei ihastuta, voi reitin hyvin suunnitella niin, ettei kulje Varpasalon rengasreitin kaakkoiskulmalle, vaan tekee pistoretken vaikkapa uimarannalle tai kosteikkoalueelle.

Kaihoisasti lehmien suuntaan kurkistellen hyppään takaisin pyörän selkään ja poljen sokeana monen kohteen ohi maatilan tunnelmissa onnellisena leijaillen.  

Retkeltä palattuani tutkin karttaa tarkemmin ja tajuan, että ihan lähellä tätä maatilaa on toinen piha, jossa taisin kerran serkkuni kanssa juosta sonniaitauksen läpi, vaikka myöhemmin taisimme muistaa, että juuri se oli nimenomaan kielletty. Muisto hymyilyttää erityisesti siksi, että nyt asun itse sonniaitauksen vieressä.

”Eväspussin äiti meille
mukaan muisti ojentaa.
Syötyämme levähdämme,
sillä siitä voimaa saa.”

Heinälamminojan kosteikko

1950-luvulla Varpasalon Heinälammi laskettiin lisäviljelysmaan toivossa. Lopputuloksena oli käyttökelvoton suotureikko. Vuosien 2018 ja 2020 välillä seitsemän maanomistajaa, paikalliset kalaosuuskunnat ja monet muut tahot toteuttivat kunnostushankkeen, jonka ansiosta paikalla on kaunis kosteikkoalue. Nyt ympäristön viljelysten ravinteikkaat vedet suodattuvat rantaluhdissa ja luonnon monimuotoisuus on saanut uudenlaisen mahdollisuuden.

Kosteikkoa kannattaa pysähtyä ihailemaan nyppylän päälle rakennetulle levähdyspaikalle, jonka vieressä on yksi reitin puutaideteoksista Hannes Aleksi Hyvösen Quelevala–Kalevala-teossarjan Sotka, sorea lintu. Kosteikko on suunniteltu esteettömäksi retkikohteeksi ja paikalle pääsee saapumaan pyörän lisäksi myös autolla.

Sivupolulle sukuni juurille

Pyörän keula on kääntynyt jo kohti lähtö/paluupistettä. Vatsa kyselee, josko jo joutaisimme ruokapöydän ääreen. Yksi mutka minun on vielä tehtävä. Kilometrin päässä reitiltä on äitini lapsuudenkoti. Talo on ollut asumaton koko sen ikäni, kun muistan, mutta tukevasti pystyssä edelleen. Tervehdin taloa ja istun tovin portailla villinä rönsyävää vihreyttä ihmetellen. Talossa asunut mummoni on virallisesti jo kuollut, mutta elää mielissämme vahvasti edelleen. Sukulaisia tavatessa ei kulu kuin minuutti tai kaksi, kun joku jo aloittaa: ”Nyt mummo kyllä sanoisi ….” Mietin, mitä mummo nyt mahtaisi sanoa. Hyppään takaisin satulaan ja päätän säästää lukijat vielä tällä kerralla laajemmalta sukusaagalta.

Pyörän laitan taakse Paksuniemen aitan

”Kun on tehty pyöräretki
mummon luokse mummolaan,
Pyörän laitan taakse aitan
seinän viereen nukkumaan”

Pölyisenä, hikisenä ja onnellisena saavun Paksuniemen kesäkeitaalle. Olen etukäteen yrittänyt ymmärtää, mikä paikka oikeastaan on. Niemelle saavuttuani ymmärrän hiljalleen, että kesäkeidashan tämä – parempaa sanaa en itsekään keksi. Jo hieman ennen vierailuani, joskus 1600-luvulla, ovat matkalaiset pysähtyneet tällä paikalla, kun venäläiset ja karjalaiset kulkivat Pohjantieksi kutsuttua kauppatietä pitkin. Paksuniemi on yhdistelmä vierasvenesatamaa, caravan-aluetta ja kaikenlaisen matkaajan virkistysseisaketta. Vesireittien reimareita tarkistamaan saapunut ryhmä on vallannut vanhan Meijerin, nykyisen majatalon huoneet ja siksi pääsen nukkumaan rannan aittarakennuksen hurmaavaan hämärään.

Pyöräreitillä ohitseni ajoi kourallinen autoja koko päivän aikana – muuten sain ajellessa nautiskella maisemista täysin omassa rauhassani. Vaikka kesälomasesonki on vasta alussa, on Paksuniemen Satamaravintolan terassilla jo eloisa kuhina. Jos kaipaat liioittelevaa luonnonrauhaa, etsit ehkä jonkun toisen majapaikan. Jos taas kaipaat omissa ajatuksissa möyrimiselle vaihtelua, on kesäkeidas kaunis, virkeä ja virkistävä kohde.

Silmät jo ummessa, aitan sängyssä palaan ajatuksissani 21 vuoden takaiselle pyöräretkelle. Neljän päivän ajan satoi lähes taukoamatta, teltan kepit olivat hukassa ja trangian kattila aamulla puolillaan vettä. Tuon reissun jälkeen pyöräretket ovat jääneet vähiin. Jos oli tuo ensimmäinen retki kuin ikimuistoinen kumisaapas, oli tämä Pohjoisen Saimaan reissu kuin poutapilvihattara, kepeä, huoleton ja vaivaton. Jostain viereisestä aitasta kantautuu vaimea kuorsaus. Minäkin vajoan onnelliseen uneen.

Rääkkylän Saaristo Trail – miten sinne pääsee?

Etäisyydet

• Helsinki 440 km
• Ilomantsi 115 km
• Joensuu 50 km
• Kitee 50 km
• Oulu 415 km
• Tampere 400 km

Rääkkylä.fi:
Joukkoliikenne ja taksit
Reittioppaat

Paikallisvinkkejä polkupyöräilijöille kesälle 2021

• 6 rastin pyöräsuunnistus
• Kesäkalenterissa paljon kesäliikuntaa mm. 4 opastettua pyöräretkeä
• Äksyjen Ämmien Huvilapyöräilypaketin mukana saat kokea tämän reitin lisäksi paljon paikallisnähtävyyksiä ja herkkuja

Lisää tarinoitani Pohjois-Karjalasta

• Lehtoukonhattu & luontopolku mystisen myrskyhatun jäljillä
• Avantouinti – kolmen saunan viikonloppu Pohjois-Karjalassa
• Karhunpolku – 133 km itäistä neulasmattoa lokakuussa
• Melontaretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa, Rääkkylässä
• Rääkkylän Saaristo Trail: Pyöräretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa
• Pohjois-Karjalan erikoisimmat majoituspaikat luontomatkaajalle
• Patvinsuon kansallispuisto – keväinen festivaalimatka
• Pöllöretki – ihan(an) pimeää puuhaa
• Kitee: Puoli vuotta pontikkapannujen perässä
• Pohjois-Karjalan parhaat etätyöpaikat luontoliikkujalle
• Sininen päivä, jona joulukalenterin luukku avautui
• Kiteellä, Pahan Pajarin poluilla
• Nightwish – luontosinfonioita itärajan tuntumasta
• Kesonsuo, Ilomantsi: Aamukahvilla lintutornissa
• Kiteen Päätyeenlahti: Lintujen syysmuuttoa aloittelijoille