Kaksi vuotta sitten silloinen työkaveri kysyi: ”Mistä saat innon ja inspiraation liikkumiseen?” Kaksi vuotta olen etsinyt vastausta, yrittänyt ratkoa mysteeriä uima-allasta kauhoessani, latuja kuluttaessani. Olen haastatellut heitä, joilla on jatkuvasti vähän kuraa kupeillaan, palo silmissään ja aina seuraava hikoilu mielessään, etsinyt netistä ja tarkkaillut kavereita.

Kahden vuoden tutkimuksieni tulos: kyse on rakkaudesta.

Elämäni rakkaudet

Suunnistus

10-vuotiaana sain suunnistuskartan käteeni. Meistä tuli tyypillinen paita-ja-perse-parivaljakko. Elämä ennen kohtaamistamme tuntui merkityksettömältä. Kyse oli rakkaudesta – sellaisesta, jota 10-vuotiaat kokevat.

Kasvoimme yhdessä. Annoimme toisillemme kaiken. Sain kaiken. Kestääkö lapsuuden rakkaus vuosien kolhuja? Tämä ei kestänyt. Matkaan mahtui vuosia itkua ja nivelsiteiden kiristystä, kunnes totesimme yhdessä: me vain satutamme toisiamme, näin ei voi kasvaa ehjäksi aikuiseksi. Erosimme ystävinä. On tämän rakkaan ansiota, että minusta tuli minä. Tapaamme kerran vuodessa Jukolassa ja satunnaisesti muutenkin. Kohtaaminen ei ole koskaan vain rata, kartta ja kompassi.

Hiihto

Hiihto, ei mikään alamäkeen huitelu, vaan ihan kunnon ladulla nautiskelu – tämä on minun naapurinpoikani. Olemme tunteneet toisemme ihan koko ikäni. Väliin mahtuu vuosia, jolloin tapaamme todella harvoin. Viime talvena teimme yhteisen reissun itärajalle. Viihdymme käsittämättömän hyvin yhdessä. Jälleennäkeminen on aina iso riemu. Kauden ensimmäinen pertsapotku on ilotulituksen paikka. Tämä rakkaus ei vie tajua, pysyn kohtuullisen tolkuissani.

Uinti

Kun lääkäri taas kerran väitti, ettei jaloillani enää juosta, opettelin ystävän vieressä kannustaen uimaan. Inhoni sisäaltaita kohtaan muuttui kiintymykseksi. Jostain syystä heti alusta asti päätin: mikään kurja ei seuraa minua veden alle. Siellä on minun turvapaikkani. Uinnista on tullut läheisenrakkautta tarjoava lempeä mummo, jolla on aina aikaa kuunnella murheitani ja tarjota lämmintä juomaa. Tämän lajin halauksen huomaan kaipaan säännöllisesti.

Retkiluistelu

Pahaa-aavistamattomana ilmoittauduin Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssille. Talven ankarimman pakkasen paukahdellessa katselin epäuskoisena kuvia kokeneiden retkiltä. Ensimmäiset potkut eivät vielä säväyttäneet. Retki retkeltä tutustuimme toisiimme paremmin. Pari ensimmäistä vuotta kului ystävyyden merkeissä, kunnes hiljalleen huomasin hullaantuneeni.

Tämän rakkaan perässä olen reissannut älyttömien aikataulujen puitteissa pitkin Suomea ja jopa ulkomaille, venyttänyt läheisten kärsivällisyyttä ja erään ihailtavan rock-henkisen papin termiä lainaten: käyttänyt tarvittaessa hieman muunneltua totuutta. Jos jostain raportoidaan hyvästä jäästä, pehmenevät niin pää kuin polvetkin.

Joku saattaa tietää, miltä vastarakastuneesta teinistä tuntuu, kun joutuu lähtemään perheensä kanssa reissuun ja uusi rakas ei pääse mukaan. Tältä minusta tuntui pakatessani suksia vuodenvaihteen lumimaisemiin lähtiessä ja jättäessäni etelän potentiaaliset jäät viikoksi odottamaan.

Jään laulu saa minut kokemaan jotain sellaista, mistä tehdään lauluja. Aikuisenakin voi rakastua.

Hyvät ja huonot uutiset

Ensin huonot uutiset: rakkauteen ei ole valmista yhtälöä, se ei ole ostettavissa, ei lahjottavissa. Takeita löytymisestä ei ole. Samuli Putro kiteyttää Matkamuisto-kappaleessaan:

”Se viisas joka keksii

Rakkaudelle kaavan

On huomattavan rikas

Ja turhautunut pian

Elämä on sarja

Yllätysten sarja

Se joka sitä pelkää

Jää sisälle ja pölyyntyy”

Ja sitten hyvät…

Rakkaudessa lajiin on monia etuja ihmisten väliseen rakkauteen verrattaessa:

• On vain mahtavaa, jos hyvä ystävä rakastuu samaan lajiin
• Voit viettää aikaa yhden rakkaan kanssa aamulla ja toisen illalla
• Voit pikadeittailla kymmenen kanssa viikossa, hankkia uusia välineitä ja hylätä vanhat, kierrättää
• Voit lopettaa tapailun täysin vailla omantunnontuskia, selityksiä, itkua ja pitkiä ikäviä pohdintoja. Se et ollut sinä, se olin minä. Aika oli väärä – ehkä olikin, mutta tähän pohdintaan ei tarvitse käyttää aikaa.

Neljä neuvoa etsijälle

1. Kiinny oikeista syistä

Varmista, että etsit uutta lajiasi, intohimoasi oikein perustein. Mark Manson haastatteli pitkien suhteiden asiantuntijoita ja ymmärsi yhden tärkeimmistä asioista olevan: sinun täytyy rakastaa rakkauden vuoksi. Ei siksi, että näytätte hyvältä yhdessä tai koska joku laji on juuri nyt IN.

Ethän ajattele liikkuvasi, jotta laihtuisit? Tai saisit lisää lihaksia? Tai, kun pitäis (määrittelemättömästä syystä)? Minulle tärkeintä on, että suonissa kohisee ja koen olevani elossa.

Lisää Mansonin keräämää viisautta Every successful relationship is successful for the same exact reasons

2. Ole utelias

Kokeile. Ole utelias. Jankkaa. Toista. Ihmettele. Kokeile lisää. Ehkä nyt mielessäsi olevat vaihtoehdot ovat hölkkä ja punttisali. Mutta oletko jo kokeillut akrojoogaa, boulderointia, geokätköilyä, afrikkalaista tanssia, tiibettiläistä munkkijumppaa, splitboardingia, uimahyppyä, vaellusta, nuorallatanssia, pellehyppyjä, potkupyöräilyä, rogainingia, swimrunia, umpihankihiihtoa?

Kurkistaessa uusiin maailmoihin, löytää aina jotain uutta. Jopa ärsyttävältä vaikuttava Gerhard voi ollakin elämäsi rakkaus. Anna sille mahdollisuus.

3. Anna kaikkesi, halua sitä

Tässä leikissä ei kannata esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Heittäydy heti. Anna lajille aikaasi, perehdy, etsi asiantuntija avuksesi. Vaadi parasta.

”Tätä en olekaan koskaan ennen yrittänyt, joten luulen, että ihan varmasti onnistuu!” -Peppi Pitkätossu

4. Tutustu itseesi

Kun tuntee itsensä, on kaikki muu helpompaa. Saako pelin jännitys, pieni kisailu ja vedonlyönti sinut syttymään? Vai johonkin todella monimutkaiseen perehtyminen? Rakastutko vain, kun aivoilta vaaditaan rutinaa? Vai oletko kaltaiseni elämyshotko?

Oletko jo kyllästynyt etsimään sitä oikeaa? Pettynyt, petetty, ikuisesti lajittomaksi itsesi tuominnut? Muistiinpanoistani löysin vailla paikka- tai päivämäärämerkintöjä seuraavat rivit:

Nuori herrasmies: ”Ei niin voi tapahtua. Koskaan ei ole tapahtunut niin.”
Minä: ”Niin, mutta niin voi vielä joskus tapahtua.”