
Retkellä Kauhalan puronotkon marraskuisessa halauksessa
Vaikka eteläinen Suomi on pullollaan toinen toistaan upeampia paikkoja, on minulle aina ja ikuisesti yksi kohde ylitse muiden: Kauhalan puronotko Pohjois-Kirkkonummella. Kauhalan kallioilla olen könynnyt sieni- ja marjaämpäreiden kanssa. Junnuvuosina liihottanut gravitaation hyläten, kun juoksu on kulkenut ja rastit löytyneet. Liuottanut kiukun ja murheet sammalikkoon. Lumikenkäillyt käsittämättömässä taikametsässä kuutamon loisteessa. Pelännyt käärmeitä. Hämmästellyt hirviä. Kohdannut mäyräperheen. Vienyt itseni ihan salaa ja hiljaa kävelylle aina, kun tuhannet touhut tahtovat kääntyä stressin puolelle.
Marraskuun pimeydessä saan ilokseni houkuteltua ystävät mukaan letkeälle lauantairetkelle.
Ensimmäisillä askelilla saan hyvän suvaitsevaisuuskoulutuksen. Kallion juurella möyryää trialkaksikko. Edellisillan suurjoulu muistuttelee vielä ohimoissa. Polttoaineen käry ja moottorinmöykkä ovat viimeiset asiat, jotka haluan nyt kokea. Savu nousee korvistani, kun lähestymme äänekkäitä pyöräilijöitä. Oho, toinen kavereistahan on ihan tuttu! Tiedän, kuinka paljon hän nauttii ajamisesta, liikkuu luonnossa monin tavoin ja on jo ala-asteella näyttänyt kaltaiseltani, mieluummin olisin metsässä -ajatuskuplaiselta ihmiseltä. Opin, että tarkoin määrätyissä paikoissa saa ajaa, kunhan lupa on kunnossa. Kuulen, että paikassa on ratkottu jopa EM-titteleitä ja ajettu uskomattomia temppuja. Mikä asia kiukuttaa eniten? Haluatko oppia siivun suvaitsevaisuutta? Tutustupa asiaan perehtyneeseen tai rakastuneeseen ja voit yllättyä!
Ensimmäiset maisemat ja jyrkänteet ihastelen vielä ihan rauhassa, mutta puronvarteen päästyämme sydämessä läikkyy taas. Miten yksi paikka voi läkähdyttää aina uudelleen ja uudelleen? Vielä satojen vierailukertojenkin jälkeen?
Kun haluaa ihailla koko 248 hehtaarin kokoisen Kauhalan ulkoilualueen, pitää mukaan pakata kunnon kartta. Puronotkon vartta pystyy kuitenkin kulkemaan, vaikka karttaa ei olisikaan.
Retki kannattaa aloittaa ulkoilualueen eteläreunan parkkipaikalta (osoite: Forsgårdintie 20, Kirkkonummi). Parkkipaikalta lähtiessä voi valita länsiluoteeseen, aidan viertä lähtevän ja alakautta purolle johdattelevan polun. Maksimoidakseen elämyksen, kannattaa ensin suunnata ylemmälle reitille edeten kohti pohjoista, pysytellen jyrkänteiden päällä ensimmäiset 700 metriä, kunnes polku koukkaa jyrkänteiden välistä alas polulle. Kun vettä on paljon, johdattaa oikeaan paikkaan puron pauhu.
Pienenä sain kulkea kallioille ihan yksin. Vuosituhannen alussa hämmästyin. Joku on käynyt metsässäni! Kiipeilijät olivat löytäneet alueen. Nyt kartoitettuna on jo viisi sektoria ja peräti 60 reittiä. Paljon myöhemmin löysin tiedon muinaisesta luutuurasta. Alueelta on löydetty hirven luusta kivikaudella valmistettu työkalu. Suomesta on nettitietojen mukaan löydetty vain kaksi muuta yhtä vanhaa todistetta ihmisen paikallaolosta.
Taas kohtaan tutun ongelman. Ihailisinko upeita jyrkänteitä, valtavia lohkareita, ja uskomattomia kivenliuskoja vai kauniisti uomaansa kulkevaa vettä? Onneksi mukana on retkikavereita. Yhdessä ehdimme ihailla enemmän. Puro on täysin vastustamaton. Ylempänä rinteessä voisi kulkea, mutta vesi vetää puoleensa. Tukevat vaelluskengät pitävät sukat kuivina, kaveri kastelee lenkkarinsa.
Parin kilometrin polkupoukkoilun ja hihkumisen jälkeen saavumme Kakarlammen rannalle. Vaikka kaunis neulasmatolla päällystetty leiriytymispaikka houkutteleekin, päätämme palata puronvarteen keittelemään retkikahveja. Vain kilometrin päässä Kakarlammelta on lapsuuden laturetkiltä tuttu mehupiste, kieltolain aikaisen piilopannun kotikolo, Viinakallion luola. Paikan historiaa kunnioittaaksemme nautimme eräällä riemukkaalla polkulenkillä Viinakallion kohdalla liköörikonvehdit.
Kahvitauolla hämärä hiipii esiin. Vain hetken letkeilyä varten viritetty riippumatto saa ihmettelemään: miksi emme jäisi yöksi? Heräisi puron solinaan?
Juttu tältä samalta retkeltä myös Retkipaikka.fi-palvelussa: Kauhalan jylhät jyrkänteet ja puronotko, Kirkkonummi
Muurahainen
Onpa kaunista. Olen pari kertaa käynyt tuolla main iltarasteilla, mutta ilmeisesti kauneimmat paikat ovat jääneet näkemättä. Täytyykin joskus lähteä ihan erikseen retkelle Kauhalaan. Siellä ei taida mitään tulipaikkaa tai muita retkeilyrakenteita olla?
endorfiininmetsastaja
Hauskaa, jos sain yllytettyä jutullani metsään! Kauhalassa ei tosiaan ole minkäänlaisia retkeilyrakenteita eikä opasteita. Vaikka monessa paikassa onkin merkkejä nuotionpoltosta, on avotulen teko alueella kielletty. Kannattaa ottaa oma retkikeitin mukaan, niin voi keitellä lämmikettä ihan itse valitsemallaan paikalla. Jos haluaa suuremman seikkailun järjestää, voi laajentaa retken lähistön Laitamaan kylälle, jonka keskellä on suuri kota. Paikallinen kyläyhdistys vuokraa kotaa. Siellä olemme paistelleet tikkupullia, vaahtokarkkeja ja makkaroita. Kauttani voi saada yhteystiedot kodan vuokraajille.
Saana
Ooo, onpa kivannäköinen paikka. Tuo loikkakuva on vallan mainio! Olen käynyt Kirkkonummella metsässä vain kerran. Yritettiin etsiä Suomen vanhimpia kalliomaalauksia, mutta löydettiin vain hautoja! 😀 On siitä blogiinkin joku merkintä taidettu raapustella. Parhaita luontokohteita on juurikin ne, joista jaksaa innostua sen sadannenkin seikkailun jälkeen.
Jäittekö yöksi? Heräsittekö puron solinaan?
endorfiininmetsastaja
Kiitos! Jotenkin tuo puro aina yllyttää loikkimaan reunalta toiselle silloin, kun vettä juuri haastavan paljon. Toisinaan uoma on ihan kuiva ja yli pääsee helposti. Minä taas olen kasvanut kirkkonummelaisissa metsissä, mutten muista koskaan etsineeni kalliomaalauksia, vaikka niistä olen tiennytkin. Tässäpä hyvä vinkki uudelle retkelle! Kiitos!
Tällä kerralla koko seurueelle ei ihan riittänyt varusteita, joten kömmimme kotikoloihimme. Edellisen yön kolme meistä olikin jo nukkunut pihaleirissä.
Seuraava retkeni puronotkoon voikin jo olla yön yli seikkailu. Olen tänä syksynä hullaantunut täysin arkiretkiin ja yhden yön lähimetsäilyyn. Miksi odottaa viikonloppua, kun maanantaikin voi olla jo ihan mieletön. 🙂
Pingback: Pelkokerroin ja muita vaikeita yhtälöitä – Onnellisen tädin treeni