Title Image

Blog

Retkiluistelu Kuva: Tom Toivonen

Missä retkiluistelin tänään? Osa 2

Kirjoitukseni Missä luistelin tänään? herätti some-kansan keskustelemaan jäätietojen jakamisesta. Lämmin kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! Kysymykset ja kannanotot ovat olleet ilahduttavan monipuolisia. Huomaan aikaisemman tekstini olleen kovin yksipuolinen. Kokosin tähän kirjoitukseen käytyjen keskustelujen eri aiheita, jotta retkiluisteluun perehtymätön ymmärtäisi syitä entistä paremmin. Toivon, että asiasta ahkerasti kirjoittamalla ja keskustelemalla voisin edistää jäällä liikkujien turvallisuutta.

Retkiluistelu Kuva: Tom Toivonen

Sääennuste lupaa ensi viikolle vesisadetta Etelä-Suomeen. Kuvan järvi on pian todennäköisesti samanlaista reikäjuustoa, kuin mitä se oli 23.12.2016 auringonnousun aikaan, mutta myös erittäin herkullista luisteltavaa.

Retkiluistelijana olen herkullisimpien paikkojen etsijä, jäägourmantti

”Miksi harrastajat eivät kerro aloittelijoille niitä hyviä paikkoja, joihin kannattaisi mennä?” kyseli eräs. Ruoka ei ole minulle vain polttoainetta. Näen usein melkoisesti vaivaa, että saan retkiaterioista superin sijaan superior-de-luxea. Maidonvaahdotin on perusretkivarusteeni. Tuoreiden jäiden vallitessa vahdin jatkuvasti sää- ja jäätiedotuksia. Etsin kaikkein herkullisimpia jäitä, joissa jää laulaa luistelijan alla ja vaaranpaikkoja on runsaasti. En vaaran, vaan nautinnon vuoksi. Näitä jäitä en voi suositella aloittelijoille tai henkilöille, joiden taitotasoa en tunne.

Haluan kannustaa kaikki ajattelemaan, opettelemaan jäänlukutaitoa. Jää on todella kiehtovaa ja kiinnostavaa.
Voisinkin kääntää lakini: ”En kerro missä luistelin” lupaukseksi: ”Kerron heti, kun olen luistellut vesistöllä, josta voin sanoa: menkää vain sinne! Ottakaa lapset mukaan. Tämä tilanne säilyy ainakin seuraavat 5 viikkoa.” Tällä hetkellä Kauniaisten Gallträsk täyttää mielestäni nämä kriteerit. Paitsi, etten ole luistellut siellä vielä tänä vuonna.

Retkiluistelu Kuva: Tom Toivonen

Miksi jakaa kuvia, jos ei kerro, missä oli?

Onhan tässä pieni ristiriita – hehkutan ja varoittelen. Hukkuisiko ihmisiä vähemmän, jos kukaan ei enää julkaisisi luistelukuvia? Ennen retkiluisteluun tutustumista en tiennyt, että maailmassa voi olla niin hienoa jäätä ja niin hienoja paikkoja, kuin mitä olen luistellen päässyt ihmettelemään. Mökötin Etelä-Suomen lumettomissa talvissa, surin hiihtämättömiä kilometrejä. Nyt elämässäni on vain upeita talvia – joko jäisiä tai sitten lumisia.

Haluan kuvieni kautta kannustaa kaikkia löytämään omat lempilajinsa ihan jokaiseen vuodenaikaan.

Olen iloinen, kun näen ystävieni kiipeilevän lumisilla vuorilla suksinensa ja lautoinensa. Iloitsen heidän puolestaan, mutten itse lähtisi vastaaville reissuille ilman opasta, koska lumiturvallisuusosaamiseni on lähes nolla.

Olen itsekin liikkunut tietämättömänä ja typerästi niin suksilla, luistimilla kuin jalankin. Kysellyt hölmöjä, vaatinut tietoja, jotka voisivat olla minulle vaaraksi. Jostain syystä olen hengissä. Haluan auttaa muita välttämään typerät tilanteet.

Retkiluistelu Kuva: Terhi Jaakkola

Vuorilla ja takamaastoissa vallitsee vahva tiedon jakamisen kulttuuri. Miksi sama ei toimisi jäällä?

Viimeisten viikkojen aikana on ollut hauskaa törmätä jäällä muihin luistelijoihin. On mukava tapa pysähtyä vaihtamaan muutama sana kokemuksista. Mitkä alueet olemme kulkeneet? Missä oli erityisen hyvää jäätä? Mikä paikka kannattaa kiertää? Kun näkee toisen varusteet, jutustelee hetken, tietää minkä taitotason henkilön kanssa tarinoi.

Ihan jokaiselle kadunkulkijalle ei ehkä tule mieleen kiipeilykuvia katsoessaan: minäkin otan köyden reppuun ja lähden tuonne. Kovin monella on kuitenkin jonkinlaiset luistimet varastossaan ja helposti tulee mieleen ajatus: Minäpä lähden tuohon lähijärvelle luistelemaan, kun siellä muutkin jo luistelevat.

Onko Suomen retkiluistelijat ärsyttävä salaseura?

Eräs kommentoija kertoi törmänneensä retkiluistelijoihin, joiden tyly kommentti kaikkiin kysymyksiin oli: ”Liity seuraan jäseneksi, niin sitten kerrotaan.”

On erittäin harmillista kuulla tällaisesta kohtaamisesta. Suureen seuraan mahtuu monenlaista luistelijaa. Tapauksessa luistelijat olivat kohdanneet jäällä. Kysymykset olivat koskeneet turvavarusteita, eivät jään kuntoa.

Olisinko itse voinut sanoa samoin? Ehkä ollessani turhautunut ja kiukkuinen, kun olisin saman päivän aikana opastanut jo pois heikolta jäältä lastenvaunujen kanssa kulkijan, käynyt neuvomassa naskaleiden nostamista turvallisesti kaulan alle, kysellyt voisiko yksin kulkija tulla mukaan letkaamme ja viettänyt näin rauhallisen retken sijaan päivän valistaen ja turvattomia tilanteita säikähdellen.

Ehkä se olin minä? Anteeksi, jos olin.

Retkiluistelu Kuva: Tom Toivonen

Reikäjuustoa tutkimassa. Uveavanto voi kasvaa vaarallisen suureksi.

Mallia Suomen sieniseuralta?

Facebook-keskustelussa nousee hyvä ajatus: ”Suomen sieniseuran Facebook-ryhmässä kerrotaan hyvin pitkämielisesti syötävistä ja sitten niistä hengenvaarallisista sienistä ja kaikesta siltä väliltä. Sielläkin painotetaan koko ajan, että vastuu on jokaisella sienen kerääjällä ja syöjällä itsellään. Joku toki hermostuu ja toimii vastuuttomasti sielläkin, mutta olisiko retkiluisteluporukalla tästä opittavaa?”

Olenkin kirjoittanut aiheesta aikaisemmin otsikolla: Retkiluistelua ja sienestystä. Yhtäläisyyksiä on lukuisia. Sienissä ja jäässä on kuitenkin yksi perusero: kärpässieni on aina vaarallinen, kanttarelli turvallinen, mutta jäätilanne elää jatkuvasti.

Espoon edustalla, meren jäällä luotimme typerästi siihen tietoon, mitä kaverit olivat keränneet jäästä retken alkupuolella. Liityin mukaan kääntöpaikalla ja luistelimme pitkälti samoja jälkiä takaisin. Railo olikin muuttanut muotoaan ja kaveri kaatui voimalla. Tästä selvittiin vammoitta, mutta saimme ansaitsemamme opetuksen.

Retkiluistelu Kuva: Terhi Jaakkola

Jäärannun toisella puolella jää kestää luistelijaa, toisella ei. Tunnistatko kumpi puoli on turvallinen?

Mitä muut ohjeistavat?

Aihetta pohtiessani alan jo epäillä oman pääni pehmeyttä. Olenkohan ihan väärässä? Aika moni on kanssani aivan eri mieltä. Yksi jo pilke silmäkulmassaan lisää työmatkalta julkaisemaansa some-kuvaan tekstin: ”En nyt kerro, missä olen, ettei kukaan vaan ryhtyisi samaan ammattiin.”

Päätän kysyä asiaa aiheeseen perehtyneiltä.

Jäähavainnoitsijat tekevät Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) , toimeksiannosta jäähavaintoja heille määrätyiltä havaintoasemiltaan kolmesti kuussa. Jäähavaintomiehet seuraavat lisäksi luontoa ja jäätä muutenkin aktiivisesti. Kysynpä heiltä!

Kannattaako yksittäisen riviluistelijan jakaa somessa paikkatiedot luisteluretkistään?
”Yritämme omalla viestinnällämme saada ihmisiä innostumaan liikkumisesta, ulkoilusta ja luonnosta. Luonnossa liikkuminen on pohjimmiltaan vastaus ihmisten kaipaamaan vapauteen. Koemme, että ihmiset tarvitsevat tietoa niin jäästä, ulkoilumahdollisuuksista kuin niiden vaaroistakin.

Yksittäisen retkiluistelijan ei tarvitse jakaa tietoa reiteistään. Nykyään ihmiset usein pyrkivät ulkoistamaan vastuuta. Tämä seikka tietysti huolettaa meitäkin. Siksi on tärkeää aika ajoin muistuttaa, että vastuu jäällä liikkumisesta on aina jokaisella itsellään.

Ympäristökeskuksen toimeksiannoista tehdyt jäänpaksuusmittaukset ja yleensä muutkin ihmisten tekemät jäähavainnot edustavat vain kyseistä paikkaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita. Pienilläkin järvillä jään koostumus ja paksuus voivat muuttua lyhyelläkin matkalla paljon.

Toivomme, että jakamamme tieto ja tekemämme havainnot auttavat ihmisiä oppimaan sen, miten arvaamaton luonto ja varsinkin jää on.”

Jäähavaintomiehet: Niemen Antti ja Sipolan Veli
Jäähavaintomiehet somessa
Facebook
Instagram

Retkiluistelu Kuva: Terhi Jaakkola

Tyypillinen vaaranpaikka – nimenkärki aiheuttaa virtauksen ja jää ei vahvistu samaan tahtiin ympäristönsä kanssa tai saattaa syöpyä alta.

Pertti Valtonen, Suomen retkiluistelijoiden alue ja viestintävastaava ehtii vastata samoihin kysymyksiini kesken kuumimman luistelukauden.
Kannattaako yksittäisen riviretkiluistelijan jakaa somessa paikkatiedot luisteluretkistään?
”Tänäkin talvena on jo ehditty ainakin vetäjien kesken keskustalla tästä, kun joltakin on lipsahtanut somessa paikkatieto tehdystä retkestä. Muutama päivä sitten Näsijärven myötätuuliretkeltä kuvattiin hieno video. Nyt Näsijärvi peittyy lumeen ja videon voi julkaista somessa maininnalla jäiden luistelukelvottomuudesta. Samalla voi mainita lyhyesti SRL:n periaatteesta julkaista jäätietoa vasta sitten, kun tieto on vanhaa.

Kukaanhan ei halua, että joku jonkun varomattoman lipsautuksen takia loukkaantuu tai kuolee. Siksi tiedon salaamiskäytännön syyt kannattaa mainita mieluummin liian usein kuin liian harvoin.”

Onko Suomen retkiluistelijat ry joskus harkinnut tuoreiden jäätietojen jakamista verkossa?
”Asiasta on keskusteltu, mutta tuskin kukaan on koskaan ollut sitä mieltä, että tietoa jaettaisiin. Syyt ovat tietenkin samat kuin edellä.”

Pelottelun sijaan tarvitaan kokonainen kulttuurimuutos

Tommi Lahtonen, ulkoilun monitoimimies ja Suomen retkiluistelijoiden kouluttautunut retkenvetäjä kommentoi Facebook-keskusteluun: ”Jäätietojen ja -taitojen opettaminen olisi minunkin intresseissäni, mutta jäätietojen jakaminen on se väärä tapa aloittaa. Ei liikenteessä käyttäytymistäkään opeteta siten, että heitetään someen kommentti: ”Nyt voi valtatien yli juosta kohdasta X” vaan ihmisille opetetaan säännöt, tavat ja taidot, joilla pärjää liikenteessä ja osaa ylittää tien turvallisesti.

Ensin pitää jakaa tietoa ja oppia jään lukemisesta. Vasta sitten lukutaitoisille voi jakaa jäätietoja. Opettaminen tulisi aloittaa jo peruskoulusta. Menee vuosikymmeniä, että saadaan kitkettyä pois heikoilla jäillä pelotteleminen, joka on viranomaistenkin lähes ainoa taktiikka toimia. Tilalle pitäisi saada tieto- ja järkiperäinen tapa suhtautua jäähän.”

Jäänlukutaidon pitäisi olla suomalaisen perustaito – ihan kuin taito kulkea liikenteessä. Miten tällainen muutos tehdään? Mistä pitäisi aloittaa? Tiedätkö sinä? Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry on monen muun tahon kanssa julkaissut Viisasti vesillä -sivustolla ohjeita myös jäällä liikkujille.  Mutta miten saada oppi nykyistä laajemmin esille? Kerrothan ideasi! Haluan edistää tätä lukutaitoa.

Opeta nälkäinen kalastamaan

Parin viikon ajan upeat jäät hemmottelevat luistelijoita. Pääsen riemukseni jäälle melkein joka päivä. En tiedä ratkaisua tähän jäälukutaidottomuusongelmaan, mutta haluan tehdä asian eteen jotain ihan heti. Saan kaverin mukaan kameroineen jäälle. Kirjoitan Retkipaikka.fi:lle jutun retkiluistelijan varusteista.

If you give a man a fish he is hungry again in an hour. If you teach him to catch a fish you do him a good turn”, kirjoitti Anne Isabella Thackeray Ritchie’s kirjassaan Mrs. Dymond vuonna 1885.
Voisiko luistelija ajatella: “Näytä ulkoilijalle kestävä jää ja hän luistelee loppu elämänsä hiekkakentällä, opeta hänet lukemaan jäätä ja tarjoat hänelle portin loputtomiin elämyksiin”?

Twitterissä arvostamani, entinen työkaverini kommentoi: ”Tähän kysymykseen ei varmasti ole tutkittua yhtä oikeaa vastausta, joten toimimalla oman periaatteensa mukaan on sinut itsensä kanssa. Ei ole mitään velvollisuutta selitellä, vaikka haluaisikin. #sydämenääni #maalaisjärki”

Sydämenääni + maalaisjärki on mielestäni yksi maailman parhaista yhdistelmistä. Nämä kaksi mielessäni jatkan aiheen pohdintaa.

Retkiluistelu Kuva: Terhi Jaakkola

Linkkejä Suomen retkiluistelijoiden sivuille:

Linkkejä matkaluisteluradoille:

Muita tarinoitani retkiluistelusta:

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!