”Miksi menitte avantoon vaatteet päällä?” kysyy eräs nähtyään kuviani plutausharjoituksesta. Kun vuosia sitten matkasin Suomen Retkiluistelijoiden tulokasretkelle, oli vallalla vankka huhu, jonka mukaan tulokasretkeen kuuluu pakollinen plutausharjoitus eli valvottu ja suunniteltu jäihin vajoaminen täysissä retkiluisteluvarusteissa.

Huhu osoittautui perättömäksi ja sain palata tuolta retkeltä kuivin varustein. Vuosien varrella olen harjoitellut plutausta toistuvasti. Jokaisen harjoituksen jälkeen tulen entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ehkä plutausharjoitus voisi sittenkin kuulua lajin alkeisoppimäärään.

Mitä ruotsalaiset edellä …

Kauteen 2020 – 2021 asti on suomalaisen luistelijan ollut helppo naureskella uimaintoiselle länsinaapurilleen. Plutaus on ollut Suomen Retkiluistelijoiden retkiraporteissa harvinainen kuin harakka saunassa.

Kuluva kausi muutti tilastot. Harrastajamäärät moninkertaistuivat ja samaan aikaan talvi tarjosi erityisen hankalasti luettavia jäitä. Me fiksut ja harkitsevaiset suomalaiset olemme tällä kaudella uineet luisteluretkillämme yksin ja yhdessä, ahkerimmat jopa hulahtaneet jään läpi sieltä jo kerran noustuaan.

Syitä edellisiin on lukuisia: huolimaton jäänluku, liian pienet välit luistelijoiden välillä, paluu kantavalle jäälle muuta kuin tuloreittiä …

Vaikka tilastot kaunistuisivatkin tämän Suuren Plutausvuoden jälkeen, on jäälle lähdettävä aina sillä ajatuksella, että jäihin saattaa vajota.

Plutausharjoitus – mitä siellä tehdään?

Suomen Retkiluistelijoiden järjestetyissä plutausharjoituksissa plutausvuorossa olija saa reppuunsa kaiken varalta lisäköyden, jonka toinen pää on harjoituksen ohjaajan otteessa. Harjoituksiin valitsen itse aina jotkut muut kuin luistelumononi, koska niiden kuivuminen kestää vuorokausia. Muilta osin hyiseen veteen kannattaa mulahtaa samoin varustautuneena kuin retkelle normaalistikin. Vedestä noustaan näin:

1. Rauhoitu. Ajattele: Ei ole hätää, tämän osaan.
2. Käännä itsesi tulosuuntaan, koska sieltä löydät varmimmin kantavaa jäätä.
3. Siirrä sauvat jäälle. Jätä kuitenkin sellaiselle etäisyydelle, että saat sauvasi tarvittaessa käyttöösi. Joskus reuna voi olla niin höttöistä, että jään päällä lappeillaan olevan sauvan tuki on tarpeen.
4. Ota toinen naskali käteen ja kiinnitä itsesi sen avulla jään reunaan.
5. Heitä heittoköysi pelastajille.
6. Ota toinenkin naskali käteen.
7. Potki jaloilla itsesi vaakatasoon ja ryömi naskaleiden avulla niin pitkälle, että jää varmasti kantaa.

Ajattelevaiset retkiluistelukaverit toimivat ryhmänä myös plutaustilanteessa. Järjestetyillä retkillä tavoitteena on, että matka jatkuu vahinkouinnin jälkeen mahdollisimman ripeästi.

Noustuaan vedestä loppuvat uimarin kiireet ja on kavereiden vuoro ryhtyä toimeen. Plutaaja opastaa reppunsa sisältöä avustajille, joista ensimmäinen kaivaa esiin istuinalustan, jonka päällä plutaaja seisoo varusteiden vaihdon ajan. Yksi avustaja saa plutaajan repusta käteensä kumirukkaset, joiden turvin puristaa märistä vaatteista ylimääräisiä vesiä pois ja pakkaa heittoliinan takaisin pussiinsa. Toinen riisuu uimaria ja kolmas auttaa kuivat vaatteet päälle. Tässä vaiheessa on jo avattu monojen remmit ja vetoketjut sekä käännetty monot alassuin. Talven raporteista olen saanut lukea, miten mahdotonta pakkasessa on avata kertaalleen kiinni jäätyneiden monojen vetoketjuja. Kuivat varusteet ovat nyt päällä, reppu selässä ja terät kiinnitettyinä. Vieläkö jonkun kohmeisissa sormissa on sen verran tuntoa, että saa naskalit kieputeltua takaisin telineeseen?

Ensimmäisessä seuran virallisessa plutausharjoituksessa, johon osallistuin, punnittiin harjoittelijoiden reput ennen pulahdusta ja sen jälkeen. Lisäkiloja kertyi kaikille 2,5 – 3 kg.

Plutausharjoitus testaa omat varusteet

Jokaisen plutausharjoituskerran jälkeen olen päivittänyt varusteitani tavalla tai toisella:

• tuplamuovipussit märkien monojen ja kuivien sukkien väliin
• kemiallisia lämmittimiä myös varalle – mukana on aina suutareita
• mahdollisimman paljon eri värisiä, värikkäitä vaatteita – erottuvat säkeistä mustaa myttyä helpommin
• oho, yksi kuivapusseista onkin mennyt rikki!
• tiukat sukat päivittyvät väljempiin, nahkeisiin jalkoihin on vaikea pukea makkarankuoria
• rukkaset vaihtuvat lämpimämpiin

Muiden plutaustarinoita kuuntelemalla ja lukemalla oppii aina uutta. Hyvät ystävät antoivat joululahjaksi kertakäyttösadetakin reppuun pakattavaksi oltuaan retkellä, jolla plutaajalla oli samainen varuste päällään uintireissun jälkeen ja näin selkä säästyi kuivana, vaikka reppu valui vettä.

Treenejä takana ja varusteet testattu – siis huolia vailla kohti jäitä? Kerta toisensa jälkeen jään miettimään, selviänkö plutauksen jälkeen todella luistimille. Sormeni ovat usein kesäkelissäkin toimintakunnottomat ja pakkasessa useimmiten täysin turhat.

Joku ehkä pohtii, että pakkoko retkeä on haverin jälkeen jatkaa. Usein retkillä matkaa tolkun rantaan on kymmeniäkin kilometrejä. Kyllä, pakko on jatkaa, mutta myös halu. Omat rajat tuntien valitsen luisteluseurakseni tuttuja, jotka osaavat pukea minut pakkasessa kuin kankean nuken.

Kuka heittää heittoliinan?

Ensimmäisissä virallisissa harjoituksissa sain nähdä, miten vaikeaa heittoliinan heittäminen yllättävän monille oli. Luistimilla kiitäessä jopa parin sentin vahvuinen jää voi kantaa, mutta jäälle noustakseen, tarvitsee aikuisenpainoinen tukevan jään. Pelastajat voivat siis olla plutaajasta useiden metrien päässä.

Harjoituksen jälkeen kirjoitin muistiin: ”Liina useilla mahdottomassa paikassa. Paino liinan päästä saattaa puuttua. Vetäjillä kokemuksia tilanteista, joissa pelastajat heittävät köysiä pelastettavalle, yksikään ei osu ja liinat ovat sotkussa.” Tälläkin kaudella olen kuullut tapauksesta, jossa pelastaja on heittänyt köyttä pelastettavalle ja osunut vasta kahdeksannella kerralla. Avannossa odottaja hätääntyy tällaisesta viskelystä turhaan, aikaa ja energiaa kuluu eikä pelastustilanne etene. Pelastettava siis heittää aina heittoliinan pelastajille, ei toisin päin.

Heittoliinan kiinnityksestä on käyty ahkeraa keskustelua. Skrinnari-lehden 2020 sivuilta 18 – 19 voi lukea asiasta Raulin ansioituneen artikkelin.

Plutausharjoitus on erinomainen tilaisuus testata oman heittoköyden toimivuutta. Olisikin hyvä vajota kahdesti. Ensin niin, että kiipeää jäälle itse naskaleiden avustamana ja uudestaan niin, että joutuu turvautumaan täysin pelastajien ja heittoliinan apuun.

Omasta heittoliinastani pohdin seuraavia

• saanko yhdellä kädellä köyden käteeni ja heitettyä pelastajille?
• onko heittoköysi kiinnitetty reppuun niin, että siitä kiskomalla pelastaja saa minut ilman apuani takaisin jäälle?

Erään ryhmäkylvyn taltioinnin vasemmassa reunassa on esimerkki siitä, miten vaikeaa on saada liina avantoon. Tilanne on muutenkin opettavainen. Mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tapahtua, kun useampi päätyy uimaan kerralla? Videolla on myös upeaa jään aaltoilua aallokossa.

Kevätjäistä ja merestä

Tätä kirjoittaessa maaliskuun aurinko ja kiiltävänä huutelevat vesistöt ovat saaneet eteläsuomalaiset jäille. Kauhuissani selaan somen satoa, jossa jollain ehkä vilahtavat naskalit kaulassa, jollain ehkä kaverikin mukana. En tiedä, miten kääntäisin kauhuni avuliaaksi ajatteluksi. Niin monen turvallisuus tuntuu perustuvan kun-kantaa-muita-kantaa-minuakin -päätelmään. Sydän syrjälläni suksin tukevalle suolle.

Olisipa taikasauva, jolla saisi jokaisen jäällä liikkujan ajattelemaan edes kerran omat vaiheet avannosta kotiovelle.

Lukijalle

Oheisen postauksen olen laatinut omaan kokemukseeni perustuen, eikä Suomen Retkiluistelijat ole osallistunut tekstin laadintaan. Teksti on siis kokoelma yksittäisen retkiluistelijan ajatuksia, ei viranomaisten eikä yhdenkään yhteisön virallinen kanta.

Samasta aiheesta Suomen Ladun Latu & Polku -lehden numeroon 1/2021 laatimani kuvitetun artikkelin on Suomen Retkiluistelijoiden turvallisuustoimikunnan vastaava tarkastanut: Jäihin vajoaminen – kuoleman kysymys vai varikkopysähdys?

Lue lisää

• Yle.fi: Kun ihminen putoaa jäihin, kehossa käynnistyy nopeasti monta vaarallista muutosta – Lämpökameran kuva havainnollistaa, miten ihmisestä karkaa lämpö hyiseen veteen
• Laurin kuvaama Muuratsalo retkiluistelu & kalamiehen selviytymistarina. Jos Anjan aikataulu ei olisikaan muuttunut…
• Skrinnari-lehti 2020

Muita kirjoituksiani retkiluistelusta

• Retkiluistelu: Miksi harjoitella plutausta?
• Sininen päivä, jona joulukalenterin luukku avautui
• Hollantilainen jäänlöytäjä Karel van der Voort – retkiluistelija Lapin jäillä
• Retkiluistelu – tunnelmia tulokaskurssilta
• No onkos tullut talvi? Kahden kansallispuiston retki marraskuussa
• Mitkä kengät retkiluisteluun?
• Retkiluistelupummien perusviikonloppu
• Bengtskär – retkiluistelijan lottovoitto
• Retkiluistelukauden 2017-2018 ensimmäiset retket
• Retkiluistelu – elämysliikuntaa ja silkkaa hulluutta