Title Image

Blog

Retkiluistelija peilijäällä, taustalla saari. Kuva: Terhi Jaakkola

Retkiluistelu – tunnelmia tulokaskurssilta

Rakastuukohan joku tänään?

Istun Joensuun keskustassa hämärässä luokkahuoneessa ja seinälle heijastuu video, jolla lajin guru, ruotsalainen Mårten Ajne luistelee laulavalla jäällä. Olen nähnyt saman videon kymmeniä kertoja. En saa koskaan kyllikseni. Jää aaltoilee luistelijan alla. Aurinko paistaa alhaalta.

Retkiluistelija jännittävän jääkuvion päällä Kuva: Terhi Jaakkola

Meneillään on kaikkien aikojen kolmas Suomen Retkiluistelijoiden Tulokaskurssi Pohjois-Karjalassa. Laji on vienyt minulta järjen ja sydämen. Käykö jollekulle illan osallistujista samoin? Löytääkö joku kauan etsimänsä lajin?

Illan kuulijat, lajiin tutustuvat eivät taida ymmärtää millaisen jääparatiisin keskellä ovat juuri nyt. Etelä-Suomi kahlaa lämpöasteissa, pohjoinen lumessa, mutta me olemme luistelleet pitkin pohjoiskarjalalaisia sysimustia teräsjäitä jo kaksi viikkoa.

Kysyn kouluttajalta, mitä kurssilaiset yleensä pohtivat. Vastaus on: ”Apua, onko siihen plutausharjoitukseen pakko osallistua?”

Retkiluistelija vauhdissa teräsjäällä Kuva: Tom Toivonen

Edullisia varustevinkkejä retkiluistelijalle

Osa yleisöstä vaikuttaa omaavan jonkinlaisen retkeilytaustan. Silloin varastoon on varmasti kertynyt jonkinlainen reppu, talven kestävät ulkoiluvaatteet ja ehkä jopa luisteluhiihtomonot. Kasaan pitäisi silti saada luisteluterät siteineen, jääsauvat, naskalit ja heittoköysi. Halvimmillaankin kokonaisuudesta kertyy lähemmäs 300 €:n kustannus.

Mitä, jos joutuu hankkimaan kerralla aivan kaiken? En uskalla laskea kuluja yhteen. En edes halua, koska näin laskettuna retkiluistelu saisi niskaansa koko siivun varusteista, joita voi hyvin käyttää monessa eri lajissa.

Yleisöstä satelee muutama hyvä vinkki:

  • Suomen Ladun paikallisyhdistykset lainaavat ja vuokraavat jäsenilleen varusteita edullisesti. Oman paikallisyhdistyksen löytää täältä ja Joensuun Ladun listan lainattavista retkeilyvarusteista suoraan täältä
  • Tori.fi:ltä voi kuulemma löytää luisteluhiihtomonoja edullisesti. Tarkistan asian. Tätä kirjoittaessa olisi omaan jalkaani tarjolla monot 15 eurolla.
  • Vaikka polvisuojat eivät olekaan pakollisten varusteiden listalla, suosittelen näitä lämpimästi. Joku vinkkaa löytäneensä käytettyjä rullaluistelusuojia SPR:n Kontista parilla eurolla
  • Jos omistaa jo melontaan tarkoitetun heittoköyden, voi sen tuunata luisteluun sopivaksi lisäämällä suojapussin pohjalle sopivan painon. Grammanviilaajat kuulemma käyttävät pussin painona teränkorjausvälineitä.

Innostun kahlaamaan verkon kirppareita. Löytyyhän sieltä varusteita, mutta hyvät haaliakseen pitää olla sekä sitkeä että nopea.

REtkiluistelija kaislikossa Kuva: Terhi Jaakkola

Suomen Retkiluistelijat: Lista pakollisista ja suositeltavista varusteista
Omat kirjoitukseni varusteista:

Teräsjäätä Kuva: Terhi Jaakkola

Miten aloittaa retkiluistelu, jos laji on täysin vieras?

En näe osallistujien katseissa vastarakastunutta utua, ennemminkin kauhua. Listaavat ehkä mielessään vaadittavia varusteita ja sitä, ehtivätkö mitenkään mukaan kauden tulokasretkille. Kannattaa hengittää ihan rauhassa. Oman teoriakurssini ja käytännön retken välissä vierähti 1,5 vuotta. Harmittaako? Ei enää.

  1. Harjoittele luistelua
    Jos luistelu on lajina täysin vieras, voi ensimmäisenä talvena ottaa tavoitteeksi, että totuttelee luistelemaan varustereppu selässä auratuilla radoilla tai jäädytetyillä kentillä. Siellä ei vielä tarvita naskaleita tai heittoliinoja. Ennen tulokasretkelle osallistumista suositellaan varmistamaan, että jaksaa ja osaa ongelmitta luistella vähintään tunnin ajan. Valmiiden ratojen yhteydessä saattaa olla jopa vuokravarusteita tarjolla.

    Linkkejä matkaluisteluradoille*
    – Suomen retkiluistelijat: Ulkoradat Suomessa ja Ruotsissa
    – Harri Hypenin koostama lista matkaluisteluradoista ja vastaavista on erinomainen lähde luistelupaikan etsijälle. Lista avautuu vain Suomen Retkiluistelijoiden jäsenille, mutta heistä uusimpia tämän kirjoituksen onkin tarkoitus ensisijaisesti opastaa. Tämä linkki avaa Harrin oman profiilisivun. Valitse sivulta välilehti Jäähavainnot ja hämmästy listan pituudesta! Jäätiedot ovat viime vuodelta, joten käytä listaa vain mahdollisten luistelupaikkojen löytämiseen.
    Laamilan kentän jäädytetty rata, Nurmes
    – Kauniaisten Gallträsk, tuoreet tiedot Kole ry:n Facebook-sivulta
  2. Koputtele jäätä
    Saatan joskus käydä vesistön reunassa ihan ilman luistimia hakkaamassa jäätä. Oma lyöntini ontuu vielä, mutta tavoitteena on, että jääsauvani menee jäästä läpi, kun teräsjäätä on viisi senttimetriä. Onnistuu kyllä heti, kun saan kunnolliset sauvat käyttööni. Tällä videolla jääsauvalla isketään arvioni mukaan noin yhdeksän senttimetriä paksua jäätä, sauvaa lyödään kolmesti.

    Kannattaa etsiä rannoilta erilaista jäätä: kohvaa, kevätjäätä, ahtojäätä. Miettiä missä ovat vaaranpaikat ja miksi. Miksi jää tässä on tällaista ja ihan vieressä toisenlaista.

    Opi jäästä: Suomen Retkiluistelijat – Jääoppia.
Retkiluistelija mittaa jäätä usvaisella järvellä Kuva: Helena Skogman
Kuva: Helena Skogman

Mutta miksi aina joku hukkuu?

Kun kaikki kalvot on käyty läpi, kysyy yksi arasti: ”Mutta mitä tekevät väärin ne otsikoiden hukkuneet luistelijat?”

Referoin Suomen Retkiluistelijoiden kautta 2018-2019 koostavaa turvallisuusraporttia:

”Maassamme on SUH:in tilastojen mukaan hukkunut vuosien 2014-2018 aikana keskimäärin n. 104 henkilöä vuodessa. Näistä jäihin hukkuneita on ollut keskimäärin n. 20 henkilöä, ja trendi on ollut laskeva: 2018 8 henkilöä ja 2019 30.4. mennessä 4 henkilöä. Lähes poikkeuksetta jäihin hukkuneet ovat liikkuneet yksin. Liikkuminen varmistamattomilla jääalueilla ilman asianmukaisia turvavarusteita ja pelastamaan kykenevää toveria sisältää aina suuren riskin.”

Hukkuneet ovat siis aina yksin luistelleita tai muuten puutteellisin taidoin ja varustein jäällä liikkuneita. Suomen Retkiluistelijoiden retkillä ei kukaan huku. Myös jäihin vahingossa vajoamiset eli nk. plutaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Samainen raportti kertoo:

”Plutauksien suhteellinen määrä verrattuna edellisvuosiin oli merkittävästi laskenut. Aikaisemmin suuruusluokka oli noin 1 plutaus 10 000 luisteltua kilometriä kohti, mitä voidaan jo pitää varsin hyvänä. Nyt päättyneellä kaudella tämä luku oli 0,5 kaikilla retkillä ja vain 0,2 seuran retkillä.”

Pysäyttävin illan aineistoista oli mielestäni kouluttajan video, jossa valvotuissa olosuhteissa, plutausharjoituksen yhteydessä, kokenut vetäjä yrittää kuivapuvussa nousta avannosta ilman naskaleita. Ei onnistu.

Retkiluistelija peilijäällä, taustalla saari. Kuva: Terhi Jaakkola

Miksi jäänlukutaito ei ole yleissivistystä?

Vielä viimeinen yleisön kysymys: ”Miksi jäätietoa ei opeteta koulussa?” Kouluttaja huokaa: ”Niin, en tiedä. En myöskään tiedä, miksi perinteisesti jäähän liittyvä valistuksemme perustuu pelotteluun: Älä mene heikoille jäille! Varoitusten yhteydessä ei kerrota, mistä tuntee heikon jään tai jään muutoksen. Ei keskitytä kertomaan, mitä tehdä, jos jää pettää.”

Voisivatko nämä asiat olla ihan yleissivistystä, suomalaisen kansalaistaito? Lupaan kantaa korteni kekoon: kerron jatkossa some-kanavissani pelkän luistelufiilistelyn lisäksi myös jäänlukuun liittyviä asioita. Tekisitkö sinä samoin? Opettaisit kaverisi?

Retkiluistelija vaihtelevilla jäällä sumussa Kuva: Helena Skogman
Kuva: Helena Skogman

Jos mitään muuta et muista

Koulutettavat katoavat koteihinsa. Niin kovasti haluaisin tietää, mitä muistavat illasta. Omasta teoriakurssistani jäivät mieleen vain uskomattomat kuvat. Olin varma, etteivät voineet olla totta. Nyt olen itse ottanut lukuisia vastaavia kuvia, kokenut ja kontannut.

Jos mitään muuta eivät muista, toivottavasti ainakin tämän: retkiluistelija ei luistele koskaan yksin.

Tätä kirjoittaessani olen hyvän jään vieressä. Lähin luistelukaveri on yli 100 km:n päässä. Siksi en luistellut tänään.

Lisää retkiluistelusta:

Kaikki tämän jutun kuvituskuvat ovat Pohjois-Karjalan jäiltä, marraskuun 2019 retkiltä.

*Matkaluisteluradat-listausta muokattu 21.11.2019 klo 19.05. Kiitos Harri Hypenille hyvistä neuvoista!

Kaksi retkiluistelijaa teräsjäällä

Jälkikirjoitus (lisätty 21.11.2019)
Tulokaskurssin plutaukseen ei ole pakko osallistua. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tukevasti osallistumaan, mikäli tällainen mahdollisuus avautuu.

Plutausharjoitus on yksi opettavaisimmista harjoituksista retkiluistelijalle. Pääset tositohinoissa testaamaan reppusi sisällön, heittoköyden sekä naskaleiden paikan ja käytön.

Vahinkoplutaus retkillä on äärimmäisen harvinaista. Luistelu on kuitenkin paljon mukavampaa, jos plutauspeikko ei vaani olkapäällä. Kun muutaman kerran harjoittelee plutausta ohjatusti, oivaltaa, ettei kyseessä ole onnettomus, vaan vauhdikas varikkopysähdys.

Löydän saman tunteen melontavuosieni alkumetreiltä. Ennen kuin olin kaatanut kajakin tahallaan ja ohjatusti, tuntui koko paatti pelottavalta ja kiikkerältä. Kun sain itse kokea, että kajakista on aina riittävästi aikaa pujottautua ulos, tuli koko touhusta huomattavasti hauskempaa.

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!