Retkiluistelua ja sienestystä
Retkiluistelu on kuin sienestystä. Lajiin perehtyneelle tarjolla on luonnon antimista lumoutumista, uskomattomia herkkuja ja jotain niin koukuttavaa, ettei asiaa kokeilematon osaa edes kuvitella. Perustaitojen puuttuessa molemmat lajit ovat hengenvaarallisia.
Ensimmäisten jäiden / sienten saavuttua saatan olla fyysisesti läsnä, mutta katse harhailee ja pään päällä leijuu kiusallisen selvärajainen ajatuskupla: ”Mistäköhän löytyisivät seuraavat herkkuapajat, sieviä sieniä tai tummaa jäätä.”
Jäiden ilmestyessä julkaistaan aina samat, varoittelevat otsikot. Tämän vuoden saalis toistaiseksi: Keski-Suomalainen Retkiluistelijat hämmästyttivät Tuomiojärven jäällä – ”Sinne ei kannata mennä” ja Iltalehti: Tuusulanjärven jäällä luisteltiin perjantaina – pelastuslaitos varoittaa ’extreme-urheilusta’ Keski-Suomalaisen toimittajalle ruusuja. Hän kyseli kommentteja lajin harrastajalta.
Iltalehdelle risuja. Retkiluistelijoille ei tarjottu puheenvuoroa ja ääneen päästettiin pelottavia neuvova palomestari: ”Jos jäälle menee, olisi hyvä olla pelastusliivit ja kuiva asu mukana.” Jäälle ei pidä mennä, jos ei tiedä, mitä tekee. Pelastusliivit voivat jopa haitata avannosta nousemista. Tärkeimmät varusteet ovat naskalit, heittoliina, kaveri, jääsauva sekä reppu, jossa vedenkestäviin pusseihin pakattuna kaikki vaihtovaatteet. Varusteet eivät yksin riitä, pitää tietää, miksi ne ovat mukana ja miten niitä käytetään.
Sitkeimmät suppilovahverot malttavat törröttää metsässä joskus jopa jouluun asti, mutta jää on tuoretavaraa, nautittava välittömästi. Repun oltava pakattuna, taskut täynnä onnea ja kalenterin tyhjennettävissä, jos haluaa nauttia taikajäistä.
Koska jaettu ilo on moninkertainen, yllytän: ilmoittaudu tulokaskurssille! Juuri nyt, kun vedet taas loiskuvat eteläisen Suomen rantakallioihin, on kaikkein paras aika valmistautua tuleviin superjäihin.
Vaikka haluankin pitää retkiluistelun yllä hienoista seikkailuimago, voin paljastaa arimmille: yleisin kysymys yhteisten luisteluretkien alussa on: ”Koska syödään eväät?” Suurin osa retkistä kuljetaan turvallisesti letkassa, tukevasti koulutettujen vetäjien opastamana.
Vielä en ole kuullut torvisienen soivan, mutta jo tänä talvena olen saanut kuulla, kun jää laulaa hyvin, hyvin kauniisti.
Muita kirjoituksiani retkiluistelusta:
- Retkiluistelija sairastui jäähulluuteen
- Jäässä on reikä
- 10 tuunausvinkkiä retkiluistelijalle
- Musta, mieletön taikatalvi
- Luistelua Sammatin jääkukkameressä: Lönnrot, ultramatkaaja
- Skrinnari.fi: Jää on tuoretavaraa
- Suomen retkiluistelijoiden uusimmassa lehdessä on yhdessä reissukaverini kanssa kirjoittama juttu viime vuoden jäänmaistelumatkalta Ruotsista (sivut 18-21)
Retkiluistelua videolla:
Saana
Voi kyllä, tästä pitäisi tulla mun uusi harrastus! Viime vuonna piti jo osallistua kurssille, mutta nähtävästi sitä varten tarvii ihan oikeasti lähteä merta edemmäs kalaan. Sait mut vielä enemmän myytyä tällä sienestysvertauksella, sienihullu kun olen! 😀
endorfiininmetsastaja
Tähän hulluuteen koukutan mielelläni. Kurssille kannattaa lähteä vähän kauemmaksikin. Ehkä niputat samaan reissuun jonkun muun elämyksen 🙂 Vasta koulutuksessa tajuaa, miten vähän jäästä on ymmärtänytkään.