Retkiluistelua Ruotsissa
Ruotsalaiset retkiluistelijat herkuttelivat viikonloppuna Saksassa laittoman upeilla taikajäillä. Höyläsin viikon aikana luottokorttini läpikuultavaksi erilaisiin seikkailuihin lentoja ostellessani. Armottoman, 150 kilometrin mittaiseen hiihtotapahtuman lähtöön on enää viisi yötä. En voi antaa itselleni lupaa edes vilkuilla kansainvälisille jäille juuri nyt. Naulaan naskalini kiinni kotitantereeseen ja keskityn muistelemaan vuoden takaista reissua Ruotsin luisteluparatiiseihin.
Kuninkaallinen olo kuningaskunnan jäillä.
Suomessa olen päässyt mukaan parille hauskalle, retkiluistelijoiden yhteiselle bussimatkalle. Yksi bussilastillinen väkeä on saatu helposti kasaan. Tukholmassa kansamme samoilla jäillä luisteli kahdeksan bussillista. Harrastajien määrä ja lajin vankka sija näkyi myös varustetarjonnassa. Erilaisia reppuja, heittoliinoja ja teriä oli hauska tutkailla.
Karkuremmit – olisivatko hieman harvinaisempi näky Suomessa kuin Ruotsissa?
Hieman keskimääräistä kokeneempi retkiluistelureppu
Suomen retkiluistelijoiden opit ovat pitkälti Ruotsista tuotuja. Oli helppo hypätä mukaan ruotsalaisten letkaan, kun tavat tuntuivat heti tutuilta. Naapurimaan lajitovereiden vastaanotto oli aivan käsittämättömän lämmin. Innokkaimmat viestittelivät vielä lauantai-iltanakin, jotta varmistaisivat meillä olevan viimeisimmät tiedot käytössämme, kun suunnittelisimme sunnuntain luisteluita.
Lauantaina luistelimme rannikolla, merenjäillä. Sunnuntaina meidät hurmasi Ruotsin kolmanneksi suurin järvi, Mälaren.
Reissun viimeisillä kilometreillä jää oli melkein liian hyvää. Ei halkeamia, ei railoja. Epäuskoisena pysähdyin uudelleen ja uudelleen piikkaamaan paksua pintaa.
Sommaren är kort. Niin on myös ruotsalainen viikonloppu.
Lue tarina reissusta Suomen retkiluistelijoiden Skrinnari-lehden sivuilta 18-20.
Muita kirjoituksiani retkiluistelusta:
