Jouluaatonaattona, vihdoinkin ensimmäinen retki! Alkureissu oli epävarmaa tepastelua, sitten onnellista liitelyä, paluumatka sankassa lumipyryssä vastatuuleen polkemista. Tuulen tuiverruksesta selvittyäni oli mukavaa vetäytyä sisätiloihin pilkkomaan lanttuja ja raastamaan porkkanoita.

Samainen, pikkuruinen taikalampi, jolla luistelimme edellisenä jouluna, tarjosi nytkin satumaiset joulujäät.

Iltaretkellä heikon ja vahvan jään rajaa ihmettelemässä.

Onhan se luistelukin ihan mukavaa, mutta suurin osa ajasta menee kyllä luontoa ihmetellessä ja ihastellessa.

Appelsiinia, kohvaa, puikkoontunutta jäätä, toffeeta, orastavaa samettia. Jäälle annetaan retkiraporteissa hyvin kuvailevia nimiä.

Jäällä vika, jäällä eka – voisi joku todeta. Entäpä jos nukkuisikin jään päällä? Kuva: Tom Toivonen

Kuinka monta järveä ehtii bongaamaan yhden päivän aikana?

Ensimmäistä kertaa metrolla jäälle!

Tämä oli toistaiseksi urbaanein luistelureissuni.

Jää yllätti luistelijan. Vähäisin odotuksin lähdimme katsomaan löytyisikö jotain. Ja löytyihän sieltä.

Jäältä toiselle. Välillä saa taivaltaa pitkiäkin pätkiä, kiivetä ja rämpiä, jotta pääsee nauttimaan parhaita herkkuja.

Ilo on kaveri, joka ymmärtää, että jokaisen luonnonihmeen ääreen on pysähdyttävä.

Vihdoinkin meren jäällä.

Oliko se siinä? Vai tuleeko uutta jäätä? Jäätyykö meri? Sulattaako vesisade tahman jäiden päältä? Sääennuste taitaa kehottaa kaivamaan sukset lähistölle. Ehkä pidän luistelurepun kuitenkin mukanani?