Elokuisena iltana kaveri ehdotti yön yli retkeä mainiten sivulauseessaan riippumaton. Siltä istumalta pakkasin makuupussini, sienikorini sekä retkikeittimeni ja päädyin varustekaupan kautta metsään tuliterä riippumatto kainalossani.
Ensimmäisenä yönä makuualusta luisteli altani ja paikalle hiipinyt saderintama rapisteli hatarin ottein suojaksi virittämääni pressua. Kyhäelmää koristi sisäkäyttöön tarkoitettu moskiittoverkko, kuin kotikutoisen metsäprinsessan katos.
Aloittelijan tunaroinnista huolimatta ensimmäinen riippumattoyöni osoittautui kohtalokkaaksi – jäin pysyvästi koukkuun.
Blogini riippumattoilevat tarinat:
- Ensimmäinen yöretki – riippumattoillen Kiteen Linnasaaressa
- Nuku yö ulkona 31.8.2019
- Kesäkelissä Islannin Länsivuonoilla s/y Auroran kyydissä
- Nuku yö ulkona! 5 vinkkiä nukkumispaikan etsijälle
- Riippumattossa Aamu-tv:ssä: syyt suosioon?
- Tiilikkajärven kansallispuisto: Talviyö, tulta ja taidetta
- Talviretkeilijän blinit
- Kansallispuistot – Suomen upein hotelliketju
- Kirjavinkki: höyhenenkevyttä lukemista riippumattoon
- Saariston pieni rengasreitti pyöräillen ja riippumattoillen
- Riippumattoilua ja juuri oikeanlaista kemiaa
- Leivonmäen laavulla ihmislihasta rentouttamassa
- Elämäni ensimmäinen yö yksin metsässä, riippumatossa
- 5 kysymystä aloittelevalle riippumattoilijalle
Kevätyö Patvinsuon kansallispuistossa 
Tässä maisemassa heräsin vuoteen 2019 
Kiltti lammasfarmari auttoi riippumattoilijaa puuttomassa Islannissa 
Toistaiseksi upeimman yön koin maaliskuisen järven rannalla jään kevätmeteliä kuunnellen ja kirkasta tähtitaivasta ihaillen. Aamulla join kahvin maton rauhallisessa keinuttelussa, vaihdoin jalkaan monot ja hyppäsin retkiluisteluterille aamuaurinkoa tervehtimään 
Ilokseni sain taas seurata riippumattoilun ensikertalaisten ihastumista lajiin. Taisivat jäädä koukkuun. Kuva: Saana Jaakkola 
Ystäväni, perhosentoukka ja riippumattoilun ensikertalainen kuoriutuu uuteen aamuun. 
Toistaiseksi kylmin yö riippumatossa. Kuva Tiilikkajärven kansallispuistosta. 
Viimeinen auringonnousu Ahvenanmaan melontaretkellä. Lähikallioilla hylättyjä haahkanpesiä, simpukan- ja munankuoria. 
Erä- ja luonto-opaskurssin lintuviikonlopun illassa. Joutsenpariskunta metelöi lammella läpi yön. 
Tärkeimmät retkikaverit: riippumatto ja hyvä kahvi. 
Ah, tästä hetkestä olen itselleni kateellinen. Kirja, riippumatto, Islanti, aurinko eikä pieneen hetkeen kiire mihinkään.
Sorry, the comment form is closed at this time.