Toukokuussa saan viestin Ylen Aamu-tv:stä: ”Meillä olisi tarkoitus jutella riippumattoilusta ja näyttää ihan käytännössä, miten se kiinnitetään, mitä muita välineitä tarvitsee yms. Taustalla on ajatus siitä, että riippumattoilu on nyt kovin suosittua? Sopisiko sinulle vierailu ja haastattelu Ylen aamu-tv:ssä?”

Riippumattoilun yllättävään suosioon olin jo havahtunut. Kirjoitan mielestäni hengästyttävän hiihtohaastattelun ja julkaisen kuvakoosteen kasvikurssista, mutta päivä toisensa jälkeen lukijat suuntaavat riippumattojuttuihini.

Maaliskuinen pakkasaamu. Heräilen jostain Barösundin lähistöltä uuteen retkiluistelupäivään.

Mistä riippumattoilun suosio johtuu?

Inc.com raportoi USA:n markkinoista jo keväällä 2017: ”You may not have noticed it yet, but we are in the middle of a hammock boom in this country. According to an NPD Group report, from 2013 to 2015, outdoor retail hammock sales doubled, from approximately $26 million to $53 million, and the trend continues.”

Google Trends paljastaa käyrän kääntyneen kasvuun maailmalla jossain vuoden 2014-2015 paikkeilla.

Suosio kasvaa siis meillä ja muualla, mutta miksi? Miksi nyt?

Ehkä kriittinen hurahtaneiden joukko on saavutettu? Mitä suur-ekstremistit edellä, sitä himpun verran normaalimmat perässä? Tähän soppaan, kun sekoitetaan someen virtaavat vastustamattomat mattoilukuvat ja kasvava kaipuu luontoon, ovat syyt kasvuun ehkä kasassa.

Erä- ja luonto-opaskurssin lintuviikonlopun illassa. Joutsenpariskunta metelöi lammella läpi yön.

Riippumattoilu: yksin, yhdessä, sielua sivellen

Saatan julkaista Instagram-tililläni mielestäni maailmanluokan makrokuvan suopursusta tai kuolaa valuttavan retkiruokakuvan. Sydämiä satelee laimeasti. Kun kuvassa on riippumatto, heilahtavat lukemat aina ennätyksiin. Joku riippumattoilun ihanuudessa kutittelee ihmisen sielua juuri oikeasta kohdasta. Onko se vapautta? Reissuromantiikkaa? Jotain, mihin tiedostamattaan kaipaa?

Oma mattoiluni on lähinnä nukkumista retkillä – joskus jopa omalla takapihalla tai veneen kannella. Maailmalla vallitsee myös toinen trendi ’mocking’. Mocking on yhteisöllistä hengailua matoissa. Ihastuttavaa teinivelttoilua, jossa aika on menettänyt merkityksensä ja ystävät ovat heti hengitettävän ilman jälkeen maailman tärkein asia.

Ehkä todellinen syy riippumattoilun suosioon löytyy kuitenkin Muumipapan viisaudesta:
”Riippumatolla ei ole sijaa velvollisuudentuntoisessa elämässä.”

Erä- ja luonto-opaskoulutuksen ensimmäisen melontakurssin retki Ahvenanmaalle.

Riippumattoilua aamutelkkarissa – mitä jäi kertomatta?

YLE:n Aamu-tv:n iloinen toimittaja soittaa haastatteluaamun aattona. Toimittajan iloinen viserrys saa jännitykseni poistumaan. Onko hän aiheesta oikeasti näin innostunut? Käymme läpi aamuun luonnosteluja kysymyksiä. Suurimpaan osaan ehdinkin haastattelussa vastaamaan. Kaksi jää kuitenkin kysymättä:

1. Mikä on eksoottisin paikka, jossa olet nukkunut riippumatossa?
En niinkään hae eksotiikkaa, vaan elämyksiä. Hauskimpia ovat olleet arkiyöt, kun olen melonut lähisaareen ja suoriutunut sieltä toimistolle aamupalaveriin iloisesti virnuillen.

2. Voiko riippumatossa nukkua kahdestaan?
Kyllä voi. Jos olet heitä, joiden mielestä kyljen kääntäminen samaan tahtiin toisen kanssa on ah-ihanaa ja toisen kainalo on maailman paras paikka, voitte nukkua kahdestaan matossa. Jos taas olet heitä, joiden mielestä yhteinen peitto on kauhistus, kannattaa nukkua omissa matoissa – ehkä kuitenkin ihan vierekkäin. Luin pariskunnasta, joista toinen nukkuu matossa ja toinen maton alla.

YLE:n aamu-tv:n haastattelu: Riippumattoilija herää keinuen uuteen aamuun: ”Voi kölliä ja katsella, millainen päivä on tulossa”

Ahvenanmaalla melomassa – kuivaus- ja vaatekomero kätevästi lähistöllä.

Hyvänhenkinen, auttavainen ja hommaan hurahtanut Riippumattoretkeilijät-ryhmä jakaa Facebookissa auliisti neuvoja. Ryhmä on suljettu, mutta mukaan pääsee varmasti.

Tärkeimmät retkikaverit: riippumatto ja hyvä kahvi.

Riippumatossa Jukolan yössä

Pian koittaa suunnistajien joulu, Jukola-viikonloppu. Sielläkin nukun matossani, ryömin syvälle makuupussin uumeniin, nukahdan leirin tunnelmalliseen hälinään, herään kostean koleaan kesäyöhön. Tarkistan joukkueemme väliajat, työnnän napit korviini, kuuntelen kisaselostusta ja kaivan jo valmiiksi rapaiset tossut esiin.

Täältä tullaan, kesäyö!

Viimeinen auringonnousu Ahvenanmaan melontaretkellä. Lähikallioilla hylättyjä haahkanpesiä, simpukan- ja munankuoria.

Muita kirjoituksiani riippumattoilusta:

• Saariston pieni rengasreitti pyöräillen ja riippumattoillen
• Riippumattoilua ja juuri oikeanlaista kemiaa
• Elämäni ensimmäinen yö yksin metsässä, riippumatossa
• 5 kysymystä aloittelevalle riippumattoilijalle
• Metsästä toimistoon – 4 yötä arkiretkellä

Kasvikurssin toisen päivän alkuun vielä muutama tunti. Heräsin hetkeksi ihailemaan auringonnousua.

Seuraa riippumattoretkiäni:

Instagramissa: Endorfiininmetsästäjä

Facebookissa: Endorfiininmetsästäjä