Title Image

Blog

Ruthless Raja -ultrahiihto Kuva: Terhi Jaakkola

Miten valmistautua Ruthless Raja -hiihtoon?

”Ilmoittauduin Ruthless Raja 100 mailille. Huomasin, että sinä hiihdit sen viime vuonna. En ole ennen noin pitkää hiihtänyt. Voisinko kysellä ohjeita?” kysyy itselleni toistaiseksi tuntematon hiihtäjä. Lupaan auttaa mielelläni, mutta mielessäni pohdin jo, miten mahdollisimman ystävällisesti selittäisin, että olen väärä ihminen vastaamaan kaloreita, kilometrejä, sykerajoja ja fluorivoiteita sisältäviin kysymyksiin. Ultramatkoja voi edetä monella tavalla. Toiset tähyävät podiumille. Minä kerään elämyksiä, teen matkan korvieni välissä.

Hiihtolatu Kuva: Terhi Jaakkola

Rajalta rajalle -hiihdon 100 mailia on rankka matka. Suurin osa reissusta taitetaan asumattomassa erämaassa. Sieltä ei tulla hetkessä hakemaan, kun oma lempisuklaapatukka on hukkunut hankeen. Jokaisen reissua harkitsevan on suhtauduttava järjestäjän ohjeisiin niin varusteista kuin valmistautumisestakin huolella. Järjestäjän ohjeiden lisäksi jokaisen täytyy ihan itse arvioida oma soveltuvuutensa tähän tapahtumaan. Pidäthän edellä mainitut tiiviisti mielessä, jos päätät lukea ohjeeni, jotka saattavat selailtuna kuulostaa tältä: havujaperkelettä ohimoon, korvapuustit sekä -lappustereot taskuun ja matkaan!

Paljonko pitää hiihtää, jotta jaksaa hiihtää?

Kysyjä kirjoittaa: ”Pisin hiihtoni oli viime vuonna 80 km. Tänä vuonna (tilanne 12.12.) olen hiihtänyt noin 700 km. Joka viikko hiihdän yhden pidemmän, noin 60 km lenkin. Miten sinä harjoittelit? Miten pitkiä matkoja? Millä perusteella arvelit, että jaksat koko matkan? Uskon että mulla 80 menee, jos ei muita ongelmia tule, mutta sen jälkeen ihan arvoitus.”

Ruthless Raja -ultrahiihto Kuva: Terhi Jaakkola

Näitä numeroita lukiessa tekee mieli huudahtaa: ”Hyvä mies, lopeta jo!” Nuo kilometrit riittävät kyllä. Kun kilometrit ovat tällä tasolla, on tärkeämpää miettiä, palautuuko varmasti? Onko lepopäiviä riittävästi? Kevyitä viikkoja? Miten varmistat, että olet terveenä lähtöviivalla? Jos tavoitteena on hiihtää kärjen tahtia, täytyy tunteja ladulla toki kertyä.

Oma tavoitteenani oli päästä maaliin annetussa ajassa. Vastaukseni perustuu elämyksellisen seikkailu-urheilijan valmistautumiseen. Kilpahiihtäjien treenit ovat eri universumista. Vuonna 2017 kärki oli maalissa ajassa 12 tunti 40 minuuttia. Helppoahan se on, jos hiihtää noin vähän aikaa. 😉 Minä tasuroin itärajaa 17 tuntia.

Ruthless Raja -ultrahiihto Kuva: Terhi Jaakkola

Suunnon Move Scountista on voinut jäädä joku harhamerkintä siivoamatta. Seuraavat numerot ovat suurin piirtein totta. Tapahtumaa edeltävänä vuonna mittariini kertyi erilaista kestävyysliikuntaa noin 1200 tuntia. Mukana tunneissa niin työmatkapyöräilyt, leppoisat luistelut kuin kepeimmätkin melontaläpsyttelyt. Erilaisilla suksilla oloa 165 tuntia, joista maastohiihtoa 161 tuntia (1195 kilometriä). Mukaan mm 61 tuntia uintia ja 134 tuntia luistelua, suunnistusta, multisportti, sauvarinnettä, lumikenkäilyä. Tunteja kertyi normaalia enemmän erityisesti suksilla helmikuulle osuneen työpaikkojen välisen, onnellisen tyhjiön ansiosta. Tietämättäni valmistauduin armottomaan rajahiihtoon edellisen talven lumilla.

Miten arvioin, että jaksaisin koko matkan? Viimeisinä päivinä ennen hiihtoa eräs kysyikin, kuinka pitkä on pisin tätä ennen hiihtämäni matka. Se oli edellistalven Pogostan priimaladulla hiihdetty 58 km. Arvio jaksamisestani perustui peppipitkätossuismiin:

”Tätä en olekaan koskaan ennen yrittänyt, joten luulen, että ihan varmasti onnistuu!” -Peppi Pitkätossu

Talvikaudella ennen Ruthless Rajaa hiihdin joulukuussa 53 kilometriä ja tammikuussa 90. Pohjalla oli siis 143 hiihtokilometriä.

Ruthless Raja -ultrahiihto Kuva: Terhi Jaakkola

Ihan peppimäisellä railakkuudella ei maaliin pääse. Hiihdin ensimmäisen hiihtokilpailuni 2-vuotiaana. Siitä lähtien olen hiihtänyt joka talvi. Jos jotain osaan tässä maailmassa, niin osaan hiihtää hyvää, vanhanaikaista puolitakaloa. Olen pertsan suksilla kotonani. Hyvä tekniikka säästää virtaa. Olen kestävyysliikkunut koko ikäni. Välillä vähemmän, välillä enemmän, mutta joku pohja on olemassa. Matkaan ei voi siis lähteä kopioimalla viimeisen puolen vuoden treenimääriäni, ostamalla tuliterät sukset ja uudenkarheat lurexit.

Tappavaa tasamaata

Itäraja on käsittämättömän tasaista. Vuorotahdilla edeten reitti olisi ollut valovuoden kevyempi. Tasatyöntö söi käsiä ja ohimoa. Muisto kivusta palaa nopeasti mieleen. Valmistaudu siis hiihtämällä tasatyöntöä niin paljon, että sattuu ja mieti, mitä sitten teet? Löydätkö käsille jonkun toisen asennon? Sauvanremmeille pari eri säätöä? Kaksi hiihtäjää kertoi taivuttaneensa pikkusormet välillä koukkuun. Tämä kuulemma helpotti hetkeksi.

Kysyjän tekstistä tämä kohta on ehdoton suosikkini: ”Uskon että mulla 80 menee jos ei muita ongelmia tule, mutta sen jälkeen ihan arvoitus.” Tervetuloa ultraamisen pariin! Tätä se juuri parhaimmillaan on! Tiettyyn pisteeseen asti on helppoa ja sen jälkeen tuntematonta. Siksi sinne lähdetään. Tuota tuntematonta moikkaamaan.

Ruthless Raja -ultrahiihto Kuva: Terhi Jaakkola

Mikä otsalamppu sinulla oli mukana? Miten pidit akut lämpimänä?

Parin viimeisen vuoden seikkailuissa mukana on ollut aina Petzl:n Nao, johon ystävän avustuksella olen asentanut omat säädöt. Lampun mukana kulkee aina vara-akku. Tämän lampun nappulat ja säädöt tunnen. Lumi on valkoista ja latu ohjaa, joten suurta valonheitintä ei tarvitse mukaan pakata. Jos pakkanen on kova, kannattaa vara-akku pakata villan sisään ja kylkeen teipata kertakäyttöinen, kemiallinen lämmityspussi.

Miten voitelit? Lisäsitkö voidetta matkalla?

En tiedä, mitä teen, jos Junton Mara joskus poistuu Kalle Sportin kellarista. Sinne kiikutan sukseni aina syksyllä perushoitoon ja viime tingassa epätoivoisten ultrareissujen kynnyksellä. Näin tein nytkin. Kärsivällisesti yrittävät selittää, ettei kisan olosuhteita voi Helsingistä tietää. Jälleen kerran Kalle Sport arpoi suksien pohjaan oikeat luistovoiteet, vaihtoi pitoteipit ja pakkasi taskuun purkin porkkanaa.

Oikeat kisahiihtäjät kauhistelevat teippejä. Olen elämysliikkuja ja teetä-se-itse-voitelija. Laitatan suksiini syksyisin teipit, jotka kestävät yleensä koko kauden. En käytä minuuttiakaan voiteluun, käytän jokaisen hiihtoon liittyvän hetken hiihtoon.

Ensimmäiset kilometrit lykittiin pehmeällä ladulla. Myöhemmin pohja vaihteli. Edellisen yön moottorikelkkasafari tuhosi osan ladusta ja kovetti suksien alle kovia kannaksia. Hossan kohdalla pidoista oli jäljellä suksieni pohjassa vain ajatus.

Ruthless Raja -ultrahiihto Kuva: Terhi Jaakkola

Onnekseni paikalle lennähti Ari Maaninka -niminen latuenkeli, taitamattoman voitelijan pelastus. Huokaillessani onnellisena munkkikahvit käsissä, Mösjöö Maaninka taikoi sukseni kuntoon. En edes tiedä saiko tapahtumassa käyttää ulkopuolista huoltoa matkan aikana. Ehkä suoritukseni nyt hylätään? Ei haittaa, liikutun edelleen tätä voitelupalvelua muistellessani ihan sulavoiksi. Puhumattakaan Maaningan mukaani tuuppaamista, itse metsästämistään eväistä!

Kuinka paljon nestettä kuljetit mukana? Geelejä varmasti, mutta oliko mukana myös kiinteää evästä?

Startista on kohta kaksi vuotta, siksi vastaukseni perustuu yleisiin ultraruokiini. Yleensä pakkaan mukaan muutaman geelin. Eivät ole lempiruokaani, joten pääasiassa syön ihan tavallista karkkia. Jos joku ravintotieteilijä lukee tätä, haluaisin tietää, onko sirkusaakkosilla ja perusgeelillä merkittävää eroa.

Pakkaan pieniin pusseihin mahdollisimman paljon erilaisia syötäviä asioita, joiden uskon menevän alas. Toisinaan maistuu nallekarkki, joskus suklaapähkinät, harvemmin jopa perunalastut.

Ruthless Raja hiihto ja juomaletkun lämmitin

Juomaleilin letku jäätyy helposti pakkasessa. Tällä systeemillä pärjäsi ainakin itärajan noin -8 c asteessa hyvin. Lämmityskuoressa on oma tasku kemialliselle lämmittimelle.

Alle 20 tunnin suorituksessa täytyy saada jotain virtaa alas, mutta ei tässä ajassa vielä keripukkia saa, joten syö juuri sitä, mistä tykkäät. Tärkeimmät ohjeet:

  1. Pakkaa mukaan erilaisia syötäviä, joista varmasti joku maistuu kisan aikana
  2. Varaa 100 km:n taukopaikan varustelaukkuun lisäeväitä – erilaisia
  3. Paketoi kaikki helposti saataville. Kun pää ja päivä pimenee, ei karkkipussi tahdo aueta ja narut ovat aina solmussa
  4. Mieti, mikä ruoka säilyy sulana. Umpijäistä Mars-patukkaa on mahdoton purra pakkasessa

Olen kameli. En kerro, kuinka vähällä nesteellä liikun. Tieto voisi johtaa edesvastuuttomiin tilanteisiin. Repun rakossa kulki vettä, repussa energiajuomaa.

Mitä teet, kun pää sanoo: EI!

Kuten kysyjä arvelikin, ensimmäiset 80 kilometriä menevät varmasti rallatellen. Mitä tapahtuu viimeisten kymmenten kilometrien aikana? Käsi kieltäytyy yhteistyöstä, potkukäsky ei mene päästä perille ja pieni ääni rupattelee mukavia keskeyttämisestä. Letkasta puolet keskeyttävät 100 kilometrin taukopaikalle, suksen pohjissa on paakkuja, edessä sysimustaa taivalta. Tässä hetkessä tarvitaan rautaa korvien väliin. Jokainen ultramatkoista lukemani kirja kertoo saman tarinan: jokaisen seinän takana on uusi hyvä pätkä, uusi seinä, uusi elämä.

Tämän vuoden tapahtuman lähtöön on enää kuukausi. Hiihtotunteja on turha enää ahmia, mutta korvien välistä tilaa voi vielä vahvistaa. Alla muutama vinkki viime viikkojen päätreeneihin:

  1. Poimi sopivaa lukemista täältä: Ultrajuoksu.fi: Kirjavinkit Kerää kirjoista kokeneiden vinkit seinän ylityksiin.
  2. Polkujuoksijoille listaamani vinkit ovat sovellettavissa myös hiihtoon: 8 päänvahvistusvinkkiä polku-ultraan valmistautuvalle 
  3. Kerää mantroja matkan varrelle:
    • Laske sadasta alaspäin – tämän opin Tarja Virolaisen Juoksijan sielu -kirjasta. Kun mikään muu ei auta, voi aina laskea sadasta alaspäin. Uudestaan ja uudestaan.
    • Kaverilta pöllitty oppi: kun johonkin sattuu sietämättömästi, ajattele mihin ei satu. Aina löytyy joku kohta, johon ei satu.
    • Jakele GPS-seuranta-linkkiä mahdollisimman monelle, mieti kotistudioissa sinua kannustavia.

Ruthless Raja -ultrahiihto Kuva: Terhi Jaakkola

Muista nauttia!

Pitkän paatoksen jälkeen: unohda kaikki edellä mainittu. Olet valmistautunut tapahtumaan jo tuntien, ehkä jopa vuosien ajan, investoinut matkaan ja majoitukseen, maksanut järjestäjille, touhunnut ja pohtinut, voidellut suksia. Kaiken tämän ymmärtääkseni ihan omalla vapaa-ajallasi ihan itse. Vain koska tämähän on parasta, mitä ihminen voi itselleen tarjota.

Muista nauttia koko reissusta! Menomatkan tunnelmista, kun perhoset reuhaavat vatsassa, kisarepun pakkaamisen tuskasta, lähdön sekoilusta, aamun hämärästä, väsymyksestä, hyvistä hetkistä, huonoista hetkistä, taukopaikan sopasta, luokattomista jutuista letkassa. Ja lopulta maalissa, soppalusikka kädessä täristen, taputa itseäsi olalle. Halaa, jos pystyt. Onnittele itseäsi!

Lue myös

Jutun kuvituskuvat ovat Suomesta, Itärajalta, mutta eivät jutun tapahtumasta.

Millainen oivallus sinulle tuli postauksesta? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!