Joulukuussa 2020 Retkipaikka.fi-sivuston kirjoittajat julkaisivat jokaisena joulunodotuspäivänä luontotervehdyksensä. Luukkuja avautui lukuisilta Suomen kolkilta, omani Ilomantsista. Tämä samainen talvitarina on julkaistu Retkipaikan sivuilla 19.12.2020.

Ovi jäiseen unelmaan

Keskelle joulukuun pehmeää valoa avautui Suomen itäisimmässä kunnassa hetkeksi taikaovi. Kuin joulukalenterin luukku, joka raottuu vain tunneiksi ja vain tarkkaavaisimmille. Luukun kautta pääsi kulkemaan talven teitä paikkaan, jota olin jo vuoden ajan kartalta katsellut, haavettani salaa mielen taskussa silitellyt. Luvannut itselleni: tuolla vielä joskus luistelen.

Pakkanen heilui viikkojen ajan pikkuruisissa lukemissa, katosi, ja palasi taas vain hätäiseksi hetkeksi. Joulukuu avasi pakkasen hanat, pienimmät vedet jäätyivät, mutta minä haaveilin edelleen salaa tuosta suuresta tavoittamattomasta. Lumi ja Tuisku, nuo talven vallattomat, luutivat jo ilmoille alkusoittojaan.

Ehtisikö suuri ja salaiseni jäätyä ennen lumen tuloa? Olisinko paikalla oikeaan aikaan?

Työpöytä jäi narisemaan aamun hämärässä nurkkaan, kun pakkasimme reppumme ja lähdimme toiveikkaina hiljaiseen rantaan. Aikaa olisi vain muutama valoisa tunti ja vain tämä päivä, koska huomenna saapuisi valkoinen sade. Kartalta on tutkittu vaaranpaikat, katsottu reittiä ja painettu mieleen niin karit, syvänteet, virtaukset kuin herkkupalatkin.

Kuin unessa sukellan unelmaani, luistelen siellä, minne olen itseni niin monesti kuvitellut. Kierrämme railon, tutkimme tuuliavannon ja jatkamme matkaa kohti suikeroista saarta. Kepeät hiutaleet koristelevat ilman, mutta eivät takerru terän alle.

Valo lopettelee jo lyhyttä vierailuaan. Päätämme vielä kiertää suurimmankin saaren takaa ennen lähtöpaikkaan paluuta. Sininen hetki työntää muut värit syrjään. Saaren kärjestä irrottautuu kolme pientä ja mustaa. Etenevät kohti lounasta kuin kuminauha. Kaksi vipeltää iloisina ja kolmas ottaa pitkän liun, sitten vuorot vaihtuvat. Saukkotriohan siellä. Suurten selkien sulat levittävät kepeät usvapeitteet ylleen.

Hämärä syrjäyttää sinisen ja tilalle saapuvat harmaan sävyt. Keskeltä erottuu vain luistelukaverin himmeänä hohkava punainen reppu. Vai olisiko sittenkin tontun nuttu?

Kaksi tutkimusmatkailijaa palaa vielä seuraavana päivänä jälkiämme katsomaan. Ahma on kulkenut reittiämme. Nyt jäinen unelma on peittynyt paksun valkoisen alle.

Muita kirjoituksiani retkiluistelusta

• Retkiluistelu: Miksi harjoitella plutausta?
• Sininen päivä, jona joulukalenterin luukku avautui
• Hollantilainen jäänlöytäjä Karel van der Voort – retkiluistelija Lapin jäillä
• Retkiluistelu – tunnelmia tulokaskurssilta
• No onkos tullut talvi? Kahden kansallispuiston retki marraskuussa
• Mitkä kengät retkiluisteluun?
• Retkiluistelupummien perusviikonloppu
• Bengtskär – retkiluistelijan lottovoitto

Muita kirjoituksiani Pohjois-Karjalasta

• Lehtoukonhattu & luontopolku mystisen myrskyhatun jäljillä
• Avantouinti – kolmen saunan viikonloppu Pohjois-Karjalassa
• Karhunpolku – 133 km itäistä neulasmattoa lokakuussa
• Melontaretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa, Rääkkylässä
• Rääkkylän Saaristo Trail: Pyöräretkellä Pohjoisen Saimaan saaristossa
• Pohjois-Karjalan erikoisimmat majoituspaikat luontomatkaajalle
• Patvinsuon kansallispuisto – keväinen festivaalimatka
• Pöllöretki – ihan(an) pimeää puuhaa