Title Image

Blog

Pogostan kierros lokakuussa Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä

Susitaival – lähes 100 kilometriä hiljaista itärajaa

Lokakuisena sunnuntaina 2019 ymmärsin olevani keskivertoa surkeampi takinvahaaja, omaavani vain läpimärkiä lapasia ja kosteannahkeita pähkinöitä. Oivalsin myös, ettei silmieni edessä ollut vaaleanpunaisia linssejä, vaan maisema oli todellakin pöhelön kauniiksi punastunut. Kuljin Patvinsuon kansallispuiston pitkospuilla ja astelin samalla ensimmäistä etappiani Susitaipaleesta. Jo seuraavalla viikolla kuljin Ilomantsissa Pogostan kierrosta ja keräsin taas yhden etapin lisää Susitaival-saagaani. Tuolloin en vielä tiennyt, että vain puoli vuotta myöhemmin asuisin muutaman kilometrin päässä tästä uskomattoman upeasta vaellusreitistä.

Tämän kirjoituksen kuvituskuvat ovat Susitaival-retkiltäni lokakuun 2019 ja kesäkuun 2020 välillä.

Punastunut suo ja pitkospuut Patvinsuon kansallispuisto Kuva: Terhi Ilosaari
Patvinsuon punastuneet vaiverot lokakuussa 2019

Mikä on Susitaival?

Susitaival on noin 95 kilometrin mittainen vaellusreitti, jonka voi kulkea Ilomantsin Möhköstä Patvinsuon kansallispuistoon tai toisin päin. Reitillä on neljä vetolauttaa, jotka lasketaan vesille toukokuussa ja nostetaan pois käytöstä syys-lokakuussa*. Kokeneet maastopyöräilijät kehuvat reittiä mukavasti poljettavaksi ja hyväpohjaiseksi. Omille taidoilleni reitti on paras jalan kulkien. Joku on myös hiihtänyt reitin, mutta virtaavien vesistöjen ylitykset tarjonnevat sydäntalvellakin vähintään keskitason seikkailuelämyksiä.

Susitaipaleen kauniita harjuja Kuva: Terhi Ilosaari
Susitaipaleella toukokuussa 2020

Susitaival kulkee paljolti kuivia ja kovapohjaisia kankaita ja harjuja pitkin, välillä ihaillaan soita, välillä harjun molemmin puolin välkkyvät vesistöt. Reitin pohjoisosissa, Patvinsuon lähistöllä maisema poikkeaa muusta reitistä tarjoten rauhallista jokivartta ja avaraa suota. Taipaleella voi kohdata kasan karhunkakkaa, joku on kuullut jopa suden ulvovan, mutta toista ihmistä vaelluksella on aika harvinaista tavata.

Susitaival ja vetolautta toukokuussa 2020 Kuva: Terhi Ilosaari
Eteläisin reitin neljästä vetolautasta

Jos Pohjois-Karjalan kansallispuistot olisivat vielä koluamatta, yhdistäisin vaellusreissuun sekä Patvinsuon että Petkeljärven kansallispuistojen tutkimisen. Reitin toinen pää kulkee Patvinsuon kansallispuistossa ja eteläinen pää on vain kymmenen kilometrin päässä Petkeljärveltä.

Ultramatkaaja jatkaisi vaellusta 120 kilometrin pituisella Karhunpolun reitillä Patvisuolta kohti pohjoista.

Susitaival mustikkamättäitä ja mäntykankaita Kuva: Terhi Ilosaari
Mäntymetsää ja pörröistä mustikkamattoa Köpönvaaran lähistöllä

Susitaival ja päivämatkat

Susitaival on niin kaunis, että soisin jokaisen tätä lukevan kulkevan joskus elämässään edes osan reitistä. Jos onnistuu omistamaan reitille viitisen päivää, voisi suunnitelma olla reippaalle kulkijalle vaikkapa tällainen:

  • Möhkö – Pohjoisen Pitkäjärven autiotupa 13 km
  • Pohjoisen Pitkäjärven autiotupa – Kaunisjärven laavu 22 km
  • Kaunisjärven laavu – Jorhon autiotupa 15 km
  • Jorhon autiotupa – Saarikosken laavu 25 km
  • Saarikosken laavu – Suomu 25 km
Silta Pogostan kierroksella Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
Susitaipaleen eteläosan poluilla lokakuussa 2019

Majoitus Susitaipaleella

Reitillä on kolme autiotupaa ja viisi laavua. Pohjoisessa päätepisteessä voi majoittua Suomun luontokeskuksen sisämajoituksessa tai leiripaikoilla, Etelässä makeimmat yöunet voi varmistaa varaamalla makuupaikan etukäteen Möhkön Mantalta.

Pohjoinen Pitkäjärvi Kuva: Terhi Jaakkola, Endorfiininmetsästäjä
Pohjoinen Pitkäjärvi

Autiotuvat etelästä pohjoiseen:

Pohjoinen Pitkäjärvi
Tunnelmallinen, pieni autiotupa, jonka pihassa puuliiteri ja tulipaikka, sisällä kamiina. Tämän tuvan pihapiirissä yövyin lokakuussa 2019. Autiotuvissa on tapana antaa tilaa aina viimeisenä saapuville. Siksi onkin hyvä olla mukana oma varamajoite.

Särkkäjärven autiotupa
Särkkäjärvellä olen yöpynyt jo useamman kerran. Tuvan ympäristö näyttää tätä kirjoittaessa vielä aika tylyltä joitain vuosia sitten riehuneen myrskyn jäljiltä. Sisällä tuvassa on kuitenkin ollut aina valloittava tunnelma. Tuvan lähellä on pieni uimaranta, jonne olen toistaiseksi osunut vain jäiden aikaan.

Kyselin tupaa ylläpitävältä Lehtovaaran kyläyhdistykseltä, olisiko heillä terveisiä kulkijoille. Sainkin pian postiini vastauksen:
”Särkkäjärven autiotuvasta (siisteys, puuhuolto) huolehtii Lehtovaaran kyläyhdistys yhteistyössä Ilomantsin kunnan vapaa-ajanlautakunnan kanssa. Olemme talkoilla kunnostaneet autiotupaa, rakentaneet puuvaraston ja järjestämme puutalkoot vuosittain. Yritämme pitää paikkaa kunnossa, vaikka talkoolaiset alkavat näiltä kyliltä ikääntyä. Sentit ja setelit ovat oikein tervetulleita kyläyhdistyksen tilille. Korona aikanakin tupa on ollut kaikkien käytössä. Särkkäjärvellä oleva kaivo on lähdepohjainen ja vesi tosi huippua! Kaikki ovat tervetulleita käyttämään autiotupaa tai vaikka makkaranpaistoon grillikodalle. Autiotuvan käyttäjille pieni toive: Älkää jättäkö mitään ruokatavaraa autiotupaan! (tarkoitus on varmasti hyvä, mutta vain hiiret ilahtuvat)”

Muista siis tuvalla vieraillessasi napata seinältä kyläyhdistyksen tilinumero talteen!

Särkkäjärven autiotupa, Pogostan kierros Kuva: Terhi Jaakkola
Särkkäjärven autiotupa

Jorhon autiotupa
Jorhon autiotupaan pysähdyimme mehutauolle toukokuisella päiväretkellä keväällä 2020. Autiotupa, lähilaavu ja huikea hiekkaranta houkuttelivat jäämään pidemmäksikin aikaa, mutta hellepäivän heppoisin varustein kulkevana oli siirrettävä haave tuonnemmaksi.

Jalkaisin-blogin Upe pysähtyi tuvalla yhdeksi yöksi: Susitaival: Kaunisjärvi – Jorho

Ennen autiotupaisalle reitille lähtöä kannattaa lukaista ohjeet muistin virkistämiseksi Luontoon.fi-sivustolta: Ohjeita autiotupien käyttäjille.

Kulkipa reitin suuntaan tai toiseen, on reissuhiet mukava huuhtoa upeiden rantasaunojen löylyissä. Pohjoisessa saunan lämmittää Patvinsuon Villiemäntä, etelässä Möhkön Manta.

Susitaival - sisällä Jorhon autiotuvassa. Kaksi päiväretkeilijää pöydän ääressä karttaa ja vieraskirjaa tutkimassa Kuva: Terhi Ilosaari
Jorhon tuvalla mehutauolla toukokuussa 2020

Suunnistus Susitaipaleella

Reitti on merkitty oranssein maalitäplin. Muutamissa kohdissa olen joutunut kaivamaan paperikartan esille, kun merkit ovat kadonneet hakkuutyömaan alle. Ennen Patvinsuolle saapumista etelästä lähestyttäessä, uudet metsätiet sekoittavat kulkijan mielen ja reittimerkit tuntuvat katoavan. Kun pitää suuret avosuot toisella puolella, leveän joen vasemmalla ja kartan varoiksi kädessä, ei tältäkään pätkältä voi kauas eksyä, vaikka hetkeksi sormi suuhun menneekin.

Susitaival - reitti on merkitty oranssein maalitäplin Kuva: Terhi Ilosaari
Susitaival on merkitty oranssein maalitäplin. Kuvan harju on noin kilometrin päässä Kaunisjärven laavusta etelään.
Susitaival - risteyksessä monenlaista oranssia opastetta Kuva: Terhi Ilosaari
Oranssia maalia ei ole säästelty, silti onnistuin kävelemään tästä risteyksestä ohi!
Susitaival - matkalla on paljon majavien jälkiä Kuva: Terhi Ilosaari
Majavat ovat kirjailleet omia merkintöjään reitin varrelle useampaankin kohtaan

Kännykkäverkko ei ulotu ihan koko reitille, joten ethän siitäkään syystä tukeudu pelkkään mobiilikarttaan? Tätä kirjoitusta laatiessa viimeisin tietoni on, ettei reitin painettua karttaa ole saatavilla, mutta oman version voi tulostaa täältä: Pogostan kierroksen kartat.

He, joille sanoitettu reittikuvaus on karttaa selkeämpi, suosittelen Eero Ouran ansiokasta reittiselostusta.

Viimeistä puuttuvaa Susitaipaleen palaa kulkiessani onnistuin vajoamaan niin syvälle ajatuksiini, että kuljin reitiltä ulos useamman kilometrin verran. Epäuskoisena tuijotin paperikarttaa, jonka tyly totuus sai kulkemaan nöyrästi saman matkan takaisin. Harharetkeni lähtöpisteessä ihmettelin reitin merkintöjä. Eivät olisi voineet olla sillä kohden selkeämmät. Joskus pää haluaa taivaltaa omia polkujaan.

Susitaival Kuva: Terhi Ilosaari
Särkkäjärven autiotuvalta pohjoiseen lähtevällä harjulla, huhtikuussa 2020

Susitaival ja kuljetukset

Eräs reipas keksi Instagram-kommenteissa mielestäni mainion ratkaisun siihen, miten reitin päätepisteestä pääsee takaisin lähtöpisteeseen: ”Täytyy vaan varata riittävästi aikaa edestakaiseen matkaan.”

Miten saapua alueelle? Julkisilla kulkuneuvoilla reitille matkaaminen on harmittavan hankalaa. Junalla pääsee Uimaharjuun asti ja siitä Patvinsuolle jää tilauskyyditse kuljettavaa vielä 40 kilometriä. Ilomantsin keskustaan pääsee Joensuusta linja-autolla, mutta sitten onkin järjestettävä kyyti Möhköön, jonne matkaa noin 20 kilometriä.

Verkossa samoillessa ei kyyditsijöitä tunnu löytyvän mistään. Näiden ihastuttavien itäsuomalaisten kanssa puuhatessa olen oppinut, että kaikkia autetaan ja ihan koko ajan, joten kun paikan päälle pääset, niin yleensä asiat järjestyvät. Ei oikein sovi kaltaiselleni nettiselvittelijälle, mutta maassa maan tavalla.

Kyytejä kannattaa kysyä ainakin seuraavilta:
Koihu Adventures
Patvinsuon luontokeskuksen Villiemäntä

Ilomantsin taksit kuljettavat välin Patvinsuo – Möhkö tai toisinpäin noin 150 – 200 euron hintaan. (Hintatieto kesä 2020)

Kerrothan, jos tarjoat kyydityksiä vaeltajille, niin lisään tietosi listalle! Postit osoitteeseen: terhi (at) endorfiininmetsastaja.fi

Susitaival ja kulkija tulvassa Kuva: Terhi Ilosaari
Hepojoen ylitys vaati erittäin raikkaassa vedessä kahlausta huhtikuussa 2020

Mistä ruokaa ja juomavettä?

Eväät on hankittava matkaan viimeistään Ilomantsin keskustasta (Möhköstä aloittaessa) tai Uimaharjusta tai Lieksasta (Patvinsuolta aloittaessa). Joku sivusto vielä väittää, että Möhkössä olisi kyläkauppa. Tieto on valitettavasti vanhentunut.

Särkkäjärven ja Jorhon autiotuvilla on kaivot. Matkan varrella on monia kirkkaita ja osin myös virtaavia vesiä. Jokainen kulkija päättäköön, mikä vesi on omalle vatsalle riittävän puhdasta. Hyviä ohjeita Luontoon.fi-sivuston Juomavesi-sivulla.

Mantan Majatalo vastaili ruokatiedusteluuni:
”Majatalolta voi saada etukäteen tilaamalla eväitä ja meillä majoittuessa huoneiston jääkaappiin odottamaan maistuvaa ruokaa majoittumisen ajaksi. Myös vesitäydennys onnistuu.”

Möhkön ruukkialue on kesäsesongin ulkopuolella hiljainen, mutta etukäteen tilattuna Mantalta järjestyvät niin ruuat kuin majoituksetkin.

Susitaival ja sananjalkaviidakko Kuva: Terhi Ilosaari
Naarvan pohjoispuolella, kesäkuussa 2020. Ötököitä pyrkii silmiin ja korviin

Omat retkeni Susitaipaleella

Haaveissani on kulkea koko Susitaival yhteen pötköön mieluiten syksyn roiskittua maisemaan omat punaiset läiskänsä. Tähän mennessä olen kokenut taivalta seuraavin etapein:

  • Patvinsuo vaelluksella 10/2019 pohjoisin osuus reitistä. Kirjoitus Patvinsuon retkeltä täällä: Astetta villimpi viikonloppu
  • Pogostan kierroksella 10/2019 reitin ensimmäiset kilometrit. Kirjoitus Pogostan kierrokselta täällä.
  • 4/2020 omalla päiväretkellä Särkkäjärven autiotuvalta Isonpalonkankaalle. Matkalla joki tulvi, lumi peitti välillä polvetkin, mutta suurin osa reissusta oli kuivaa ja upeaa harjunpäällistä. Tauottoman kaunis pätkä!
  • 5/2020 Isonpalonkankaalta Peurokankaan laavun läheisyyteen ja takaisin. Upea, upea keväthellepäivä ystävien kanssa höpötellen.
  • 6/2020 Peurokankaan laavulta Patvinsuon laitaan pääosin itikoiden ja paarmojen kanssa kulkien, loppumatkalle liittyi ilokseni hyvä reissuystävä, jonka kanssa pulahdimme hikisen päivän päätteeksi jokeen. Tuo tunnelmallinen uimareissu säilynee yhtenä kesäni kohokohdista.
Kulkija kinoksessa Susitaipaleella Kuva: Terhi Ilosaari
Huhtikuun 2020 hangessa

Jäitkö vielä pohtimaan jotain? Ehkä löysit selkeän virheen tai tiedät jotain, josta kulkija voisi reitillä ilostua? Kerrothan tietosi sähköpostitse (terhi at endorfiininmetsastaja.fi) tai kommentoimalla tätä kirjoitusta! Päivitän tulevia kulkijoita auttavat tiedot tähän samaan julkaisuun aina uutta opittuani.

*Yritän edelleen selvittää, mistä lauttojen tarkat lasku- ja nostopäivät voi tarkistaa. Kerrothan, jos tiedät vastauksen, niin päivitän tähän kirjoitukseen vaeltajaa paremmin palvelevan tiedon.

Vaaramaisema Naarvassa aurinkoisena päivänä Kuva: Terhi Ilosaari
Maisema Naarvasta kohti Koiteretta. Onneksi kuva ei kerro koko upeutta, joten jokaisen on lähes velvollisuus käydä ihan itse tämä maisema nautiskelemassa

Lue lisää

Susitaival: Hiekkaranta Jorhon autiotuvan lähellä Kuva: Terhi Ilosaari
Jorhon autiotuvan hiekkaranta toukokuussa 2020

Uusimmat kirjoitukseni Pohjois-Karjalasta

Susitaivaltaja tulvassa Kuva: Terhi Ilosaari
Susitaipaleella huhtikuussa 2020, kuivia kankaita, hankia, tulvia – monipuolista menoa!

Millaisen oivalluksen kirjoitus antoi? Oletko jostain eri mieltä? Haluatko kysyä lisää? Kommentoi alle niin jatketaan keskustelua!