Helsingin Sanomien Hyvinvointi & Terveys -osiossa julkaistiin tänään juttu: Digipaasto kannattaa, sanoo tutkija. Jutussa pohditaan kahta kiehtovaa aihetta: luovuus & teknologia.

Artikkelissa jakelevat kiinnostavia taustatietoja Helsingin ylipiston dosentti, aivotutkija Minna Huotilainen sekä digitaalisten laitteiden käytöstä väitellyt sosiaalipsykologi Eeva Raita…. Ja ta-daa: endorfiininmetsästystä elämänkoulussa opiskeleva Terhi Jaakkola!

Toimittaja oli törmännyt parin vuoden takaisiin digipaastoa pohtiviin kirjoituksiini jutun taustatyötä tehdessään, ja näin pääsin mukaan päivän mielenkiintoisimpaan artikkeliin.

• Ennen digipaastoa ennakkotunnelmia ja syitä pohtiva juttuni: 7 vuorokautta lentotilassa
• Raportti itse digipaastoviikostani: 7 päivää digipaastoa

Hesarin juttu neuvoo: ”Kaivatko puhelimen esiin heti, kun bussi kiihdyttää pysäkiltä? Harkitse uudestaan, sillä tylsistyminen saattaa tehdä hyvää. Tutkimuksissa on huomattu, että tylsyys tekee ihmisistä luovempia.” Tässäpä selitys sille, miksi aamu-uinti on aina parasta ideointiaikaani. Kiellän jatkossakin itseltäni kaikki ajatukset uinnin kestävistä kuulokkeista ja laitteista.

Luovuudesta jatketaan: ”Jos tylsyyteen ei hae puhelimesta valmista ratkaisua, ihminen joutuu keksimään tekemistä itse. Siksi ei todennäköisesti ole sattumaa, että monet taiteilijat kertovat, että heillä oli tylsä lapsuus. Tekee hyvää vaipua välillä ajatuksiin tai joutua sietämään tyhjyyden tunnetta” Kiitos vanhemmilleni ja silloiselle mielikuvituksettomuudelleni – minulla oli 10 vuotiaaksi asti ihan oikeasti todella tylsää. Nyt en oikein mahdu nahkoihini. Tekisi mieli toteuttaa noin tuhat ideaa tunnissa. Yksi elämä ei tunnu mitenkään riittävän.

”Aivot ovat kehittyneet metsästäjä-keräilijöiden maailmassa, jossa on ollut paljon tyhjäkäyntiä. Se on aivojen normaalitila, jossa voimme kehittää muistia ja älykkyyttä. Kun ihminen ei joudu reagoimaan ulkoa tuleviin pyyntöihin, ajattelu alkaa nousta hänestä itsestään” Älykkyydestä ja muistista viis, mutta vastauksia tarvitsen usein. Opin minua valmentaneelta Kaijalta arvokkaan tiedon: suurin osa vastauksista on sisällämme. Tämä on mielestäni juuri tuota jutussa mainittua itsestä nousevaa ajattelua. Siksipä risteyskohdissa, ratkaisuja etsiessäni, painun erityisen syvälle metsään tai edes hetkeksi merelle – kuuntelemaan minua.

Jottei mieleen jäisi väijymään ahdistava paaston ja askeettisuuden vaatimus, kannattaa pitää mielessä sosiaalipsykologi Eeva Raidan kommentti: ”Kaikista uusista teknologioista ollaan aluksi huolissaan. Jopa junista on aikoinaan pohdittu, mitä niiden nopeus tekee meille”

Huomenna pyöräilen taas hyvin hitaasti ja varhain aamulla uimaan saadakseni muutaman uuden päättömän idean ja voidakseni nauttia aamukahvini ilolla ja vimmalla maustettuna.