Juhlava vaellus Haltille
Kesäkuussa internetin postinkantaja tuo mieluisan viestin: ”Rakkaat ystävät! Olette lämpimästi tervetulleita liittymään seuraani 50-v-tunturitourneelle Kilpisjärvelle elokuun vikalla viikolla!” Se, oliko haave Haltin vaelluksesta muhinut sankarittaremme mielessä pitkäänkin, paljastui seuraavassa viestissä: ”Ei meinannut mikään 50-v-juttu oikein tuntua luontevalta, mutta viikko ennen juhannusta kuulin Radio Suomesta Taiskan Haltin häät ja siitä tuli ajatus, että Kilpisjärvihän vois olla kiva, varsinkin, kun siellä en ole käynyt.” Kun syntymäpäiväsankaritar, mukaan kutsuttu letka sekä syyt reissulle olivat silkkaa priimaa, vastasin kutsuun myöntävästi seitsemässä minuutissa.
Suomen vesiputoukset.fi: ”Bierfejohkan nimetön vesiputous sijaitsee Käsivarren Lapin erämaassa Enontekiöllä. Putous virtaa Meekonjärven lounaispuolella Bierfejohkan (ts. Bierfejoen) alajuoksulla alle kilometrin päässä järvestä. Kyseessä on arviolta nelimetrinen köngäs, jossa vesi putoaa kalliojyrkänteen yli osin portaissa, osin vapaasti.” 
Bierfejohkan nimettömällä putouksella ottamassa seuraavaa kuvaa. Tämän making of -kuvan nappasi: Tom T 
Bierfejohkan kuohuja
Haltille deluxe-tyyliin
”Unohda kakkukahvit ja pönötys. Nykyviiskymppiset järjestävät luksusjuhlia”, otsikoi Me Naiset jo vuosi sitten. Mitä ilmeisimmin aviisin neuvosta vaaristuneena, järjesti syntymäpäiväsankarittaremme meille kakkukahvien sijaan yli viikon mittaisen luksusreissun.
Tauolla Meekojärvellä Kuva: Tom T 
Tunnelmaa tuvassa 
Haltin autio- ja varaustupa 
Haltin upea spa 
Aamu Haltilla. Kuva: Merja E 
Aamukahvilla Haltin tuvalla Kuva: Merja E 
Sienirisoton kokkailua Pitsusjärven tuvalla 
Varaustuvan keittiössä voi loihtia kauneutta ja makua lautasille. 
Viimeinen vaelluspäivä, syntymäpäiväsankarittaremme ihka oikea syntymäpäivä. Kakku loihdittiin aineksista, joita lähistöltä ja rinkoista löysimme.
Mikäli yöt tuulessa vapisevassa teltassa, kuhmuraisella alustalla, kevyttä kenttäkeittiötä niskassa kuljettaen ei ole mielestäsi parasta herkkua, suosittelen pöllimään tämän vaahtokarkkimatkan majoitusratkaisun: vietä kaikki yöt varaustuvissa. Kaikissa reittimme tuvissa oli niin patjat, tyynyt, peitot kuin riittävät kokkailuvälineistötkin kaasuliesineen. Vain täydellistä hätätilannetta varten pakkasimme yhteisesti mukaan yhden kevyen teltan ja kevyen retkikeittimen. Yö näissä erämaan hulppeissa hotelleissa maksaa 12 € / vaeltaja. Kiitos kurjan koronan, on pedeistä vain puolet käytössä ja siksi saammekin kaikki reissun tuvat riemukkaan ryhmämme omaan käyttöön yhdeksi yöksi kerrallaan.
Pohjois-Lapin tuvat Enontekiön seudulta löytää täältä:
Luontoon.fi: Tuvat Pohjois-Lappi ja Enontekiö
Luontoon.fi: Ohjeita varaustupien käyttäjille
Kohti Haltia Norjaa kiertäen
Edellisestä vaelluksesta on vierähtänyt jo vuosi. Kotipolkujen tatit kiusaavat, kun käyn koekävelyllä rinkkani kanssa. Yksi kauneimmista sieniyksilöistä unohtuu viikoksi kantolaitteet uumeniin. Ahkeran raakahauduttelun tulos lienee ulkopuolisesta hilpeä: näyttää kuin joku olisi kakannut rinkkaani. Kaapiessani sotkua taskun saumoista, kakkaa koronavirus reittisuunnitelmamme päälle. Epäuskoisena vilkuilen pakkauksen lomassa uutisotsikoita. Voiko todellakin olla niin, että emme voi poiketa Norjan puolelle? Viime metreillä Norjan kautta palaavaksi suunniteltu reittimme muuttuu edes-takaiseksi Kilpisjärvi-Halti-Kilpisjärvi-haikiksi.
Harmittiko? Ei pisaraakaan! Oli huojentavaa nauttia maisemia vain yhteen suuntaan huokaillen, kun tiesi, että taakse jäävät upeudet pääsisi nauttimaan uudestaan toisesta kulmasta ihan pian.
Tunturibaareja on ripoteltu matkalle enemmän kuin riittävästi. Kuva: Tom T 
Vitamiinipommeja tarjolla kyykynkestäville 
Baarien tarjonta silkkaa priimaa. Kuva: Merja E 
Internetkaapeli Pitsusjärvellä 
Lepotuoleja nousussa hyytyneille. Kuva: Tom T 
Oma kampaaja kannattaa ottaa mukaan, parturi-kampaamoliikkeitä reitin varrella on aivan liian vähän. 
Pörröisiä ja pehmeitä sammaldivaaneja on helppo löytää. Tämän löysin ollessamme poissa perinteiseltä reitiltä, Norjaa koronan vuoksi kiertäessämme
Ruuhkaa erämaassa
Viime kuukaudet olen saanut retkeillä Pohjois-Karjalan autioilla reiteillä. Toisen kulkijan kohtaaminen on erinomaisen erikoinen tapaus. Nyt löydän itseni taapertamasta polkua, jota tallaavat kymmenet muut kulkijat, autiotupien pihat täyttyvät iltaisin lukuisista teltoista ja helikopteri sekä vesitaso siipeilevät ohitsemme lukuisia kertoja päivässä. Autioista metsistä tunturiruuhkaan saapuminen sai juron erakon minussa haukkomaan hiljaa henkeään harmituksesta ensimmäisen päivän ajan. Mihin tämän ihmisahdistukseni rullaan ja rutistan?
Hiljalleen rinkka asettuu selkään, pitkät päivämatkat tarjoavat myös hiljaisia hetkiä, luonto kaappaa lumoukseensa ja tuttu höpöttely vie huomion turhista. Ohut harmitus retkeilevästä ruuhkasta poistuu, kun järjestelen ajatuksen aivohyllyilleni näin: Olemme matkalla Suomen korkeinta kohtaa ihailemaan. Halti kuuluu kaikille, hiljaiset erämaareissut ovat asia erikseen.
Ehkä jo huomasitkin, ettet ole lukemassa klassista vaelluskertomusta reittiaikatauluineen ja pakkausvinkkeineen? Sellaista haikailevalle suosittelen mm. näitä reissuraportteja:
Retkipaikka.fi:
Retki Haltin huipulle ja takaisin
Huomaathan myös nimimerkin Tapio kommentin artikkelin lopussa. Hän esittelee mielenkiintoisen ja vähemmän suositun reittivaihtoehdon
Kerrankin jonkin meni kuin elokuvissa – retki Haltin huipulle ja takaisin.
Kokovartalokommando: Halti
Pipo silmillä: Soolona Haltin huipulle 24 tunnissa sekä Kutturakuru ja Termisjärvi
Nousu Pitsusjärveltä kohti Haltin varaustupaa 
Haltin piirtyi jo kaukaa muita mäkiä ruskeampana. Kyse ei ollut optisesta harhasta – kiviaineis oli todellakin seudun muita alueita ruskeampaa. 
Haltin huipulla muistutettiin kyltin avulla, että Norjaan menosta voisi saada jopa vuoden vankeusrangaistuksen. 
Haltin raidallisia kiviä, taustalla tunnelmallinen huussi.
Yllätyksiä luonnon sylissä
”Onko siellä jo ruska?” kyselivät tutut etelästä. Tulopäivän pilvisyydessä ei luonto hehkunut, maisema tuntui vihreältä. Matkan edetessä silmät poimivat päivä päivältä enemmän värejä. Kilpisjärvelle palattuamme olivat mustikanvarvut jo monin paikoin vaihtaneet värinsä, riekonmarjojen lehdet kiljuivat punaisuuttaan ja iloisen keltaiseksi kääntyneitä tunturikoivun lehtiä pilkotti siellä täällä.
Suomenvesiputoukset.fi: ”Pihtsusköngäs – eli saamelaisittain Bihcosgorži – on yksi Suomen suurimmista ja kuuluisimmista vesiputouksista. Putous sijaitsee kirkasvetisessä Pihtsusjoessa Käsivarren Lapin erämaassa, noin kaksi kilometriä läheisestä Pihtsusjärvestä etelään. Könkäässä vesi putoaa kovan tunturiliuskeesta muodostuvan kielekkeen päältä syvään kanjoniin, vapaan pudotuksen yltäessä 17 metriin.” 
Pihtsusköngästä ihailemassa. Kuva: Tom T 
Matkalla Pihtsuskönkään todella raikkaaseen vesibaariin. 
Juhlaletkaa Pihtsuskönkäällä. 
Suomenvesiputoukset.fi: ”Vaikkei Pihtsusköngäs maamme korkein putous olekaan, on se tiettävästi korkein täysin vapaasti putoava koski. Tämä yhdistettynä jylhiin tunturimaisemiin, könkään leveyteen ja suurehkoon vesimäärään tekee kohteesta mielestäni kenties Suomen upeimman vesiputouksen. Siksi Pihtsusköngästä voineekin kutsua ei vain Suomen Niagaraksi, vaan myös maamme vesiputousten kuninkaaksi!”
Marjojen vyöryä olinkin osannut odottaa, mutta jokapäiväinen tattisaalis tuli täytenä yllätyksenä. Vaikka kartalta katsoessa järki kertoo alueen olevan käyristä ruskea, olivat maisemat silti monin paikoin suomalaisittain uskomattoman jylhiä.
Kesän 2019 vietin Islannissa ja Grönlannissa. Nyt edelliskesänä tutuksi tulleet arktiset kasvit kurkkivat taas mättäiköstä, enkä harmikseni muista puoltakaan nimeltä! Kas, kasvit eivät seuraakaan valtioiden rajoja, vaan ihan omia vyöhykkeitään.
Porojen määrä erityisesti Kilpisjärven kylän liepeillä hämmästytti. Kilpisjarvi.org-sivustolta löydän selityksen: ”Kesällä poroja näkee Kilpisjärven kylällä, mutta talvella porot laiduntavat laajalla alueella kauempana tunturissa.”
Suurimman yllätyksen luonto järjesti kuitenkin sään muodossa. Odotin sateen kera luihin ja ytimiin syventyvää tuulta, kiireisiä pilviä ja märkiä hartioita. Mutta mitä saimmekaan? Kuivaa ja leppoisaa keliä lähes koko vaelluksen ajan!
Taikahetkiä, joita kamera ei tavoita
Kun matkassa on useampikin kameralla tuokioita ahkerasti taltioiva, luulisi tärkeimpien hetkien löytyvän edes jonkun muistikortilta. Satumaisimmat hetket vievät onneksi edelleen tajun ja saavat laitteet unohtumaan.
Useampaankin kuvaan saimme talteen Haltilla kokemamme ensilumen sekä hauskasti vain toiselta reunalta valkoiseksi värjäytyneet kivet. Ensilumen tuoksua ei kenenkään laite saanut napattua kiinni. Miten hyvältä se tuoksuikaan! Kuin kurkkupastilli ilman väriä ja keinotekoista makua, aavistus greippiä ja jotain kuulaan vaalean harmaata, hieman paperista kenties?
Viimeisenä vuokratupayönä makaan makuupussissani ja yritän saada takapuoleni irti patjasta. On pakko mennä vessaan. Yläsängystä kiipeää yllättäen yksi ystävä alas samalle asialle ja pian toinenkin kiilaa tietämättään ohitseni jonossa. Me kolme hätäistä kohtaamme yössä. Keltainen planeetta heijastuu valona viereiseen lampeen johdattaen katseen tuntureiden yläpuolelle. Siellä ne tanssivat: sesongin ensimmäiset revontulet. Aamulla maa on kuurassa, eivätkä muut vielä tiedä, millaisen taikahetken me yön peikot saimme kokea.
Kokki mökissä, riemua laseissa
Palaamme Kilpisjärven kylästä vuokraamaamme mökkiin. Saunan lämmetessä nostamme maljoja syntymäpäiväsankarille. Hän on koonnut letkan kasaan, suunnitellut kaiken, varannut mökin ja koordinoinnit pienimmätkin jutut meidän muiden kahlatessa omissa kiireissämme. Olisiko aika antaa juhlakalun heittäytyä hemmoteltavaksi? Ei! Hän halua jatkaa ylenpalttisuutta meille jakaen. Kokki saapuu mökkiimme, valtaa keittiön ja saamme nauttia kuin tyhjästä ilmestyneestä kolmen ruokalajin illallisesta.
Mökin ikkunoista näkyvät niin Saana, Malla kuin Pältsa-tunturikin. Soittolistan suosikkina Haltin häät.
Ilta on silkkaa naurua ja ilonkyyneliä. Syntymäpäiväsankari näyttää läpensä onnelliselta. Muinaiset, Haltin häät -laulusta tutut jättiläiset pysyvät aloilleen jähmettyneinä. Jatkamme hilpeää iltaamme ruskan viimeistellessä ulkona alkupalojaan.
❤
Kiitos rakas, ihastuttava, hersyvä Sammal-Siskoni Merja! Kiitos upea vaellusletka! Näiden muistojen kanssa koen olevani lähes laittoman ökyrikas.
Lue lisää:
- Piposilmillä.fi: Vaelluksen jälkeinen masennus – oireet ja hoito
- Wildadventuresnorth.fi: Haltin häät -laulun tarina
Muita vaellustarinoitani:
- Karhunpolku – 133 km itäistä neulasmattoa lokakuussa
- Vätsäri – packraft-vaelluksella ja rastitalkoissa
- Juhlava vaellus Haltille
- Susitaival – lähes 100 kilometriä hiljaista itärajaa
- Patvinsuon kansallispuisto – astetta villimpi viikonloppu
- Pogostan kierros lokakuussa – Pohjois-Karjalan helmiä
- Vaellus Albaniassa – podcast-sarjan jaksot 5-7
