Ensimmäinen nousu edessä. Mitäs hämärää sutinaa täältä kuuluu?

Keppihevoset jäivät kotiin, mutta joukkueemme salaisena aseena kulkivat kaviokoukut. Ehdoton varustehankinta kaikille ensi vuoden tapahtumaan valmistautuville.

Yleisöä lämmittämässä.

”Lupa huiputtaa”, lupaa aprillipäivän kisanumero.

Aakenus on aika matala. Yritämmekö sittenkin ehtiä huiputtamaan seitsemännenkin tunturin?

Shampanjacoolerista rakkaudella viritelty mehuletkunlämmitin ei toiminutkaan pakkasessa. Yhteen hörppyyn vierähti vartti. Ai miksi kaveri ei auttanut? Olisivatkohan kaikkien letkut olleet jäässä…

”Polyetyleenimuovin kulutuskestävyyden toteamiseksi vedettiin kerran tunnettua alppihiihtäjää Enrnst Hinterseeriä suksilla lentokoneen perässä Inssbruckin lentokentällä. Pohjat kestivät tämän kokeen. Näin ollen niiden luulisi kestävän harrastelijankin hiihtelyn.” Ote kirjasta: Alppihiihtoa Suomenkin rinteillä, Jorma Suvikas (1966) Kuvassa testissä hickory-puinen pohjamateriaali vastaan suomalainen hammas.

Marenki mielessä

Helpotus ja leijunta! Luovumme Aakenuksesta. Ehdimme sittenkin munkkikahville! Elämä on ihanaa!

Reilukerho liikenteessä. Voisitko hiihtää pienen ympyrän tuossa GPS-pallon seuraajien hämäykseksi? Me kaksi muuta voisimme sillä aikaa syödä vähän pähkinöitä.

Nopein tapa kiivetä Lainiolle: joogalento

Vapautuneiden hiihtäjien poseeraustuokio

Juhlat! Viimeinenkin mehuletku suli ja avautui! Juuri ajoissa – onhan meillä vielä yksi tunturi huiputettavana.

Maalissa järjestäjä kommentoi varovaisen ystävällisesti: ”Niin, jos te ette olisi ottaneet kaikkia näitä kuvia, olisitte kyllä ehtineet sinne Aakenukselle.”

Ei pilville. Liikennemerkkki meidän makuumme.